Tosielämä ja fiktio sekoittuvat Saara Cantellin uutuuselokuvassa, joka näyttää avoimesti myös näyttelijä Lauri Tanskasen sairastumisen syöpään

Sokin keskellä vaihtoehdot oli joko laittaa hanskat tiskiin ja jättää koko homma kesken tai jatkaa, näyttelijä kertoo.

Saara Cantell kuvasi Sisarukset-elokuvaansa seitsemän vuotta. Draamassa on myös dokumentaarisia aineksia näyttelijöiden omasta elämästä. Lauri Tanskanen sairastui kuvausten aikana syöpään. Hän ja hänen puolisonsa Henna Tanskanen näyttelevät kaksosia, jotka vasta aikuisina saavat tietää, että heillä on Islannissa sisko (Elin Petersdottir).

Elokuvan tekeminen on pitkäjänteistä työtä, sillä ideasta valmiiseen elokuvaan kuluu usein vuosia. Poikkeuksellista sen sijaan on, että elokuvaa kuvataan monta vuotta, kuten ohjaaja Saara Cantellin Sisarukset-elokuvaa.

Sen pääosassa on aviopari Henna ja Lauri Tanskanen, jotka esittävät elokuvassa sisaruksia. Suomalais-islantilainen Elin Petersdottir on heidän siskonsa, jonka he löytävät vasta aikuisena.

Tarina liikkuu Suomen ohella Islannissa.

Erilaiseksi elokuvaksi Sisarukset tekee se, että draama sisältää myös dokumentaarisia aineksia.

– Halusimme tehdä elokuvan, joka yhdistää dokumentin ja fiktion hyvät puolet, ohjaaja Saara Cantell sanoo.

Tosielämä yllättää

Elämä yllätyksineen nousi ohjaajan mukaan yhdeksi elokuvan käsikirjoittajaksi. Elokuvan teon aikana Tanskaset saavat toisen tyttären, ja molemmat lapset käsikirjoitetaan tarinaan.

Sinne käsikirjoitetaan myös traagisempia tosielämän tapahtumia, kuten Lauri Tanskasen sairastuminen syöpään. Hänen syöpähoitonsa elokuvassa ovat aitoja.

– Lauri itse päätti, että jatkamme elokuvan tekemistä. Sitä päätöstä ei kukaan muu olisi voinut tehdä. Jatkaminen oli hänelle tärkeää, Cantell sanoo.

Sokista eteenpäin

Lauri Tanskanen sanoo rajun diagnoosin tulleen itselleen ja koko ryhmälle yllättäen.

– Sokin keskellä vaihtoehdot oli joko laittaa hanskat tiskiin ja jättää koko homma kesken tai jatkaa. Onneksi koko tää porukka oli niin hullun rohkea, että me jatkettiin, vaikka ei ollut mitään takeita siitä että elokuva valmistuisi, näyttelijä kertoo.

Prosessia hän kuvaa voimaannuttavana ja kokee elokuvan teon tärkeänä osana vuosia, joihin sairaus toi radikaalit haasteensa.

– Muita ns. normaaleja tuotantoja en ole pystynyt tekemään vuosikausiin intensiivisten hoitojaksojen takia.

Tällä hetkellä Tanskasen syöpä on niin hyvin kontrollissa, että pidemmät tauot sytostaattihoidoissa mahdollistavat välillä myös töiden tekemisen. Näyttelijä on mukana Hautalehto-tv-sarjan toisella tuotantokaudella. Keväällä ilmestyy Storytelin kautta myös omaelämänkerrallinen kirja Minun sairaan kaunis elämäni.

Lapsilla oma rooli

Myös pariskunnan lasten ottaminen mukaan elokuvaan oli Henna Tanskasen mukaan pitkällisen pohdinnan tulos.

– Kun tajusimme, että tämä projekti kestäisi parhaimmillaan vuosia, oli perheen mukaan ottaminen kiva ja kannattavakin juttu.

Kuvausten alkaessa esikoinen, Lila oli kolmevuotias. Vilma syntyi elokuvan kuvausten aikana.

– Raskausvatsa tuli mukaan elokuvaan. Se tosin näyttää aivan epäuskottavan suurelta, mutta on aivan aito.

Yhteisöllinen leffaperhe

Seitsemässä vuodessa ehti tapahtua myös yhteiskunnallisia muutoksia: Islanti toipuu talouskriisistä, maa elää jalkapallohuumaa ja muutama vuosi myöhemmin iskee koronapandemia.

Käsikirjoitus valmistui yhdessä näyttelijöiden kanssa. Sitä on työstetty myös improvisoimalla, ja välillä näyttelijät puhuvat suoraan kameralle.

Metodi oli ohjaajan mukaan mahdollista vain pienellä, ketterällä työryhmällä, johon kuuluivat ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi vain kuvaaja, äänisuunnittelija ja lavastaja-puvustaja.

– Fiktioelokuvassa pystyy harvoin oikeasti kuvaamaan ajan kulumista, sillä se on kallista. Se vie paljon aikaa ja kuvauspäiviä.

Cantell puhuu työryhmän sijaan yhteisöllisestä leffaperheestä.

Näyttelijöiltä elokuva Lauri Tanskasen mukaan vaati nopeaa heittäytymistä ja venymistä moneen suuntaan.

– Koska kuvasimme seitsemän vuotta ja matkustimme koko ajan Suomen ja Islannin väliä, ryhmästä muodostui hyvin tiivis yksikkö.

Kerran elämässä

Sisarukset oli ohjaaja Cantellille kerran elämässä -tilaisuus, josta kuitenkin jäi jotain, mitä on mahdollista hyödyntää jatkossa.

Ohjaajana hän toivoo, että elokuva voisi välittää katsojalle jotain yleispätevää. Tarinassa on hänen mukaansa paljon tunnistettavia asioita, kuten eroaminen, suhteet aikuisiin sisko- ja velipuoliin sekä vakavan sairauden kohtaaminen.

Teemaksi nousee aika.

– Miten aika muuttaa meidän tarinaamme ja suhdetta toisiimme.

Henna Tanskasen mukaan omien lasten ottaminen mukaan tarinaan oli perusteltua juuri ajan näkökulmasta.

– Lasten kasvamisen kautta ajan kulumisen näkee elokuvassa selvemmin kuin aikuisten.

Sisarukset saa ensi-iltansa elokuvateattereissa kautta maan perjantaina 27.10. Islannin suomennokset ovat raumalaiskirjailija Tapio Koivukarin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut