Totta vai tarua? Tunteellista tarinaa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeusvaltioista

Katselin eurovaaliehdokkaiden puheita, sinänsä mielenkiintoinen ohjelma kolmoskanavalta. Kaunista ja tunteellista tarinaa ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja oikeusvaltioista. Mutta kun mukaan otetaan tämän päivän realiteetit alkaakin kaikki kuulostaa kimmeltävän saippuakuplan sisällä kiertäviltä ilmavirtauksilta. Jos katsotaan vähänkin kauemmaksi tulevaisuuteen, kaikki alkaa olla kyseenalaista, niin päästökaupat kuin metsäpolitiikkakin.

Ihmisoikeudet: miten ne voivat toteutua tuhoutuvan maapallon pinnalla. Nytkin ne toteutuvat vain mitättömässä osassa maailman kansoja, miten asia sitten ymmärretäänkin. Ja miksi kukaan ei puhu ihmisen velvollisuuksista tätä asuinpalloaan kohtaan. Ihmisenhän väitetään olevan luonnonvalinnan ja kehityksen korkein aste, mutta minkäänlaisia velvollisuuksia se ei koe omaavansa. Kaiken muun hyvän tuhoava väestöräjähdys on yksi esimerkki. Eläinmaailmassa lajit yleensä mitoittavat poikastensa lukumäärän olosuhteiden ja ravinnon mukaan, mutta miten ihmisillä? (ehkä luonnonkansoja ja pohjoismaita lukuun ottamatta, muualla uskontoakin valjastetaan lisääntymisen tueksi) Lääketiede myös estää luonnonvalinnan ja joissakin tapauksissa vain lisää kärsimyksiä.

Juuri mitään logiikkaa tai harkintaa ei ole näkyvissä, kun kuvitellaan, että täällä pikkumaan toimilla ”Maailma pelastuu”, kuten yksi iskulause kuuluu.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, tuodaan esiin tekniikkaa, oikeudenmukaisuutta ja muuta kuplaa. Kukaan ei uskalla sanoa, että olisi pakko tinkiä nautinnosta, mukavuudenhalusta, matkailuinnosta, lemmikeistä, ravinnosta ja paljosta muusta. Tulee mieleen sekin, onko laskettu mitä maksaa, kun kaikki kasvissyöjien himoitsevat ravinnot raahataan kaukaa useimmiten lentoteitse. Niillä päästöillä moni lehmä kyllä elää kotimaista ruohoa syöden ja kasviksia tarvitaan paljon eläinproteiinia korvaamaan.

On pakko ennustaa, että kun aika kuluu, niin tuhon ja pakon edessä unohtuvat niin ihmisoikeudet, EU:n monenkirjavat säädökset, tasa-arvo ja muut sinänsä kauniit ajatukset. Voi alkaa raaka taistelu elintilasta, puhtaasta vedestä, ravinnosta ja siedettävistä olosuhteista. Se voi johtaa vahvemman oikeuksiin ja mihin sitten vedotaan?

Leena Niemi

Insinööri, FM ja kirjailija Raumalta