Karin kampus on paikka myös julkiselle taiteelle, jolle olisi museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kuparin mukaan tilaa erityisesti rakennuksen yleisissä tiloissa. Suunnitelmat ovat vielä keskeneräisiä, mutta Kupari pitää taidekilpailua oikeana tapana hankkia taidetta.
Museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari myöntää, että Karin kampuksen taiteessa ei ole edetty kovin nopeasti ja suunnitelmat ovat keskeneräisiä. Karin kampus valmistuu 2023.
Kuparin lähtökohta on se, että rakentamisessa noudatetaan prosenttiperiaatetta eli prosentti rakennuskustannuksista käytetään taiteen hankintaan. Rauman kaupunki on sitoutunut noudattamaan prosenttiperiaatetta.
Taiteelle unsaasti tilaa
Kampuksen rakennuskustannukset ovat 75 miljoonaa, josta prosentti olisi 750 000 euroa. Se voi tehdä tiukkaa.
– Kyseessä on iso summa, Kupari myöntää.
Mutta iso on hankekin. Museo- ja kulttuurijohtaja jakaa rakennuskompleksin kolmeen osaan: liikuntaan, perusopetukseen ja opisto-opetuksen. Kaikkiin halutaan taidetta.
– Lisäksi on paljon aulatilaa, jossa julkisella taiteella on iso merkitys.
Kupari näkeekin, että teoksia toteuttavia taiteen tekijöitä tarvitaan ainakin kolme.
Kustannuksiin on mahdollista hakea Taiteen edistämiskeskuksen avustusta, jota kaupunki sai Aittakarinkadun liikenneympyrän taideteokseen. Tuki oli tuolloin maksimi, 50 prosenttia kustannuksista.
Teoksetkilpailuttamalla
Mitään konkreettista ei vielä ole. Kupari sanoo, että kilpailutus pitää saada ensi vuonna nytkähtämään eteenpäin, jotta kampukseen sijoittuva taide olisi valmista yhtä aikaa rakennuksen kanssa.
Kilpailutus on aikaa vievä prosessi. Säännöt pitää hyväksyttää Suomen Taiteilijaseuralla ja valita jury, joka seuloo hakemukset ja päättää voittajista.
Kuparin mukaan Karin kampus on sen kokoluokan rakennushanke, että valtakunnallinen kilpailu on perusteltua. Hän pitää Suomen Taiteilijaseuran kilpailuohjeita toimivina.
– Niitä käyttämällä kilpailu saadaan toteutettua tasapuolisesti ja lopputuloksen laatu varmistettua.
Kilpailutus merkitsee sitä, ettei paikallista taidetta voi suosia.
– Toivottavaa silti on, että myös paikalliset taiteilijat ottavat osaa kilpailuun, ja saavathan he etua siitä, että tuntevat alueen ja mitä sinne rakennetaan.
Julkista taidetta hankitaan Suomessa paitsi kilpailuttamalla, myös portfoliohaulla, suoralla tilauksella taiteilijalta tai kutsukilpailulla, kuten Aittakarinkadun liikenneympyrän taidehankinnassa. Tuolloin haku suunnattiin Satakuntaan.
Teoksen tekijäksi valittiin Kokemäellä asunut Tapio Haapala. Pääpaino valinnassa oli Kuparin mukaan silti taiteelliset ansiot, ei satakuntalaisuus.
Rauman edellinen prosenttiperiaatteella hankittu taideteos on Aittakarinkadun liikenneympyrän Kaktukset. Teoksen tekijä oli kuvataiteilija Tapio Haapala.
Taideohjelma ohjaa suunnittelua
Rauman kaupungilla on tekeillä taideohjelma, joka Kuparin mukaan on ”viimeistelyä vaille valmis”. Sen tarkoitus on ohjata sitä, miten kuvataide näkyy julkisessa rakentamisessa vuosikymmeniksi eteenpäin. Se siis katsoo pidemmälle kuin rakenteilla oleva kampus, joka on lähivuosien suurin hanke. Ohjelmaa sorvaavat taiteilijat yhdessä arkkitehdin kanssa.
– Prosenttiperiaate ei koske ainoastaan uudisrakennuksia, se liittyy myös korjausrakentamiseen sekä katujen ja puistojen rakentamiseen, muistuttaa Kupari.
– Taide voi myös olla muutakin kuin konkreettinen teos, esimerkiksi joku aineeton asia kuten esitys.
Taide mukaan jo rakennusvaiheessa
Ideaalitilanteena museo- ja kulttuurijohtaja pitää sitä, että taiteilijat ovat mukana prosessissa jo rakennusvaiheessa.
Kun rakennus on valmis, ollaan jo myöhässä.
– Silloin käy niin kuin Pohjoiskehän koulussa, jossa taideteosta varten piha piti avata. Nyt taidetyöryhmässä mukana olevat taiteilijat ovat jo nähneet kampuksen piirustukset.
Kupari uskoo, että arkkitehti ja kuvataiteiloija voivat muodostaa hyvän työparin.
– Taiteilija voisi arkkitehdin kanssa pohtia esimerkiksi tilojen värimaailmaa tai muuta visuaalisuutta, sekin voisi olla osa julkista taidetta.
Karin kampuksen lisäksi kaupungissa ei ole vireillä muita prosenttihankkeita.
– Kohteita, joihin se sopisi on, esimerkiksi Kaunisjärven remontti, Kupari miettii.
Länsimetron taide valmistuiyhtä aikaa asemien kanssa
Yhä useammin julkinen taide on mukana rakennushankkeissa alusta saakka. Raumalla ja Helsingissä asuva kuvataiteilija Jaakko Niemelä on ollut mukana Länsimetron taideasiantuntijaryhmässä, jonka kymmenen vuoden työ on saatu päätökseen.
Nyt valmistuneilla viidellä uudella metroasemalla taide on kiinteä osa arkkitehtuuria. Jokaiselle asemalla on ollut yksi taiteilija.
– Teokset rakentuivat pulssimaisesti rakentamisen edistyessä. Lopputulokseen voi olla todella tyytyväinen. Prosessi on ollut kiinnostava ja opettava, Niemelä kuvailee.
Tavoitteena on, että liikenne metroradalla alkaa vuoden 2023 aikana.
Leena Nion Haavekuvia on Finnoon metroasemalla. Kuva: Jaakko Niemelä
Nimelä pitää metroasemien taidehanketta poikkeuksellisena ja Suomen mittakaavassa suurena.
– Joka asemalla on oma identiteetti ja erilainen arkkitehtuuri, jota taide korostaa.
Asemilla on maalaustaidetta, grafiikkaa, kuvanveistoa ja äänitaidetta.
Niemelä on ollut mukana myös Turun Kupittaan Kampusartin taideasiantuntijaryhmässä. Hänen omakin kädenjälkensä näkyy myös monissa julkisissa rakennuksissa. Tuorein teos on valmisteilla Satasairaalan S-rakennukseen. Sinne Niemelä toteuttaa parvekkeiden ja porrashuoneiden metalliset reikälevyseinät.
Raumalla on juuri nyt paljon julkisia investointeja, kuten Karin kampus ja uusi paloasema. Paloasemillekin on Niemelän mukaan Suomessa tehty taidehankintoja.
– Nyt kun Raumalla rakennetaan, olisi hyvä ottaa suunnitteluun mukaan paikallisia taiteen tekijöitä ja ainakin osa hankinnoista voisi olla paikallista. Se työllistäisi taiteilijoita, hän muistuttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.