”Riipaisee, kun ajattelee miten eri puolilla maailmaa vaikeissakin olosuhteissa turvaudutaan joulun tuttuun kertomukseen”, sanoi tuleva Turun piispa Mari Leppänen haastattelussa Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Kuva: Juha Sinisalo
Pian Turun piispana aloittava Mari Leppänen pyrkii pitämään jouluvalmistelut yksinkertaisina. Esimerkiksi joululaulutilaisuudet virittävät tunnelmaan.
– Kun puolisokin työskentelee kirkossa, niin jouluun kuuluu usein myös töitä. Vapaalla kaipaa ennen kaikkea rauhallista yhdessä oloa läheisten kanssa. Toki jouluna on myös tapana käydä lähikirkossa perheen ja ystävien kanssa, kertoo kolmen yläaste- ja lukiolaisen nuoren äiti.
Koronan takia kauneimpia joululauluja ei päästy yhdessä laulamaan kirkkoihin. Odotetut jouluhartaudet kirkoissa vaihtuvat monin paikoin näyttöruudun katseluun kotona.
– Ihmisten jaksaminen mietityttää. Tapahtumien peruminen tai nettiin siirtäminen syventää yksinäisyyttä. Esimerkiksi kirkon keskusteluavun tarve on selvästi kasvanut. Tärkeää olisi, ettei kukaan jää yksin.
Perimmäinen viesti: älkää pelätkö
Leppänen muistuttaa, että ensimmäinen joulu oli sekin poikkeusaikaa.
– Silti kaikki toteutui parhaalla mahdollisella tavalla. Riipaisee, kun ajattelee, miten eri puolilla maailmaa vaikeissakin olosuhteissa turvaudutaan joulun tuttuun kertomukseen. Tai ajattelee kuinka kauan ihminen on turvannut samaan uskoon ja saanut siitä voimaa. Joulun perimmäinen viesti onkin: älkää pelätkö.
Piispanvaalikampanjan aikana Leppänen mietti paljon kirkon tehtävää ja roolia tässä ajassa.
– Perimmäinen tehtävä ei ole muuttunut. Seurataan Jeesuksen esimerkkiä ja ollaan heikomman puolella. Ihmisen elämä on pitkä kotimatka, jossa kirkko kulkee rinnalla ja tarjoaa turvapaikan.
Tämän oheen on vuosisatojen saatossa kertynyt paljon muuta. Osasta voi luopua, jos ja kun resurssit pienenevät hitaan jäsenkadon jatkuessa.
– Toivon, että diakonia ja kasvatustyö nähdään arvokkaina tulevaisuudessakin. Näen tärkeäksi yhteistyön lisäämisen kuntien ja järjestöjen kanssa, kun ihmisistä pidetään huolta.
Ei Siperia, vaan Espanja opetti
Leppäset olivat muutama vuosi sitten talven siirtolais- ja turistipappeina Espanjassa. Tuo aika avasi silmiä näkemään muutoksessa mahdollisuuksia.
Espanjassa suomalaisten seurakuntien toiminta perustuu talkootyöhön. Muusikot ja suntiot ovat vapaaehtoisia, samoin taloudesta ja viestinnästä vastaavat. Jumalanpalvelukset on tiivistettävä tuntiin, kun ne pidetään katolisissa kirkoissa.
– Aurinkorannikolla sunnuntai-illan jumalanpalvelukset keräävät satoja ihmisiä. Melkein kaikki jäävät kahveille seurakuntakotiin. Viikolla mitään ei tapahdu ilman vapaaehtoisia.
Vapaaehtoisten rooli kasvaa Suomessakin, ennakoi uusi piispa. Jäsenmäärää on vaikea kääntää nousuun.
– Taustalla on iso kulttuurin muutos, joka koskee koko Länsi-Eurooppaa ja kirkon lisäksi muita perinteisiä instituutioita kuten puolueita ja mediaa. Kirkko joutuu tekemään vaikeita valintoja erityisesti pienillä paikkakunnilla. Toivon, ettei tässä mennä liikaa suuruuden ehdoilla. Näen paikallisuuden tärkeäksi. Uskon, että seurakunnilla on tärkeä tehtävä tulevaisuudessakin.
Taso-arvo nuorille tärkeää
Piispanvaalissa nousivat, varsinkin mediassa, vahvasti esille niin sanotut homoliitot. Toiselle kierrokselle päässeistä Leppänen sallisi ne, Jouni Lehikoinen ei.
– Nuoremmille sukupolville tasa-arvo on tärkeä kysymys, puhutaan sitten miehistä ja naisista tai seksuaalivähemmistöistä. Monet kysyvät aiheellisesti onko kirkko jäänyt näissä kysymyksissä yhteiskunnasta jälkeen. Kirkon avioliittokysymykseen täytyy löytyä ratkaisu.
Hän kuitenkin ymmärtää perinteisestä avioliittokäsityksestä kiinni pitäviä, eikä ajaisi heitäkään nurkkaan.
– Kirkon pitää palata rauhan lähteeksi, olla kaikkien kirkko.
Tutkija tai kulttuuritoimittaja
Mari Leppäsestä piti tulla kulttuurin tutkija tai ehkä kulttuuritoimittaja. Kesätöissä hän oli museoassistenttina, opintojen ohessa STT:n toimittajana ja elämäkertakirjoittamisen kurssien ohjaajana kansalaisopistoissa.
Maisterin paperit saatuaan Leppänen sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Hän pääsi Liedon seurakunnan tiedottajaksi.
– Tein merkityksellistä ja mukavaa työtä, josta sai vielä palkkaakin. Näin kirkon tekevän hyvin monipuolista ja arvokasta työtä. Mietin kovasti miten siitä saisi kerrottua ihmisille paremmin.
Se on iso kysymys myös tulevassa piispan tehtävässä. Piispa tukee seurakuntia, toimii alueen verkostoissa ja viestii.
– Kasvoin herätysliikkeessä, jossa naispappeutta ei hyväksytä. Ajatus papin urasta tuli vasta seurakuntatyön kautta, Leppänen kertoo.
Hänet vihittiin papiksi vuonna 2012. Liedossa hän oli seurakuntapastorina, mutta sen jälkeen työura on painottunut enimmäkseen projekti- ja hallintotöihin.
Piispan arkityöstä Leppäsellä on ”inhorealistinen kuva”. Hän on työskennellyt piispan erityisavustajana ja hiippakuntadekaanina.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.