Tutkijat: Älkää sokaistuko valinnanvapaudesta vanhustenhoidossa

Jos ihminen ei jostain syystä pysty enää kantamaan vastuuta, missä määrin hänelle kannattaa tarjota valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa? kysyvät tutkijat. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Ensimmäiset luonnokset sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen liittyvästä valinnanvapausmallista on julkistettu. Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön ja Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkijat Jari Pirhonen ja Jutta Pulkki varoittavat valinnanvapauden ylilyönneistä.

- Vapauteen liittyvä vastuu ja palvelujen käyttäjien haavoittuva tilanne ovat toisinaan kestämätön yhtälö, Pirhonen sanoo.

Ruotsissa valinnanvapauden lisäämisessä vanhuspalveluissa pyrittiin samoihin päämääriin, eli palvelujen saatavuuden parantamiseen.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että palveluja käyttävät entistä enemmän ne, joilla siihen on varaa. Myös palvelujen keskittymisestä varakkaammille alueille on näyttöä.

Valinnanvapauteen liitetään itsemääräämisoikeus ja oletus, että ihmiset kykenevät ja haluavat tehdä itseään koskevia päätöksiä. Vanhojen ihmisten kohdalla tämä voi pahimmillaan johtaa heitteillejätön kaltaisiin tilanteisiin. Pirhonen antaa esimerkin palvelutalon ruokatilanteesta, johon hän osallistui tehdessään osallistuvaa havainnointitutkimusta.

- Erään huonokuntoisen asukkaan syöttämiseen minulta meni usein 45 minuuttia, vaikka olen koulutettu hoitaja. Henkilökunnalla ei ollut aikaa käyttää kolmea varttia yhden ihmisen syöttämiseen. Hoitaja saattoikin syöttää hetken ja todeta, että tämä ihminen ei enää jaksa tai halua syödä ja vei ruoan pois. Itsemääräämistä käytettiin suoranaisen heitteillejätön perusteluna.

Ääriesimerkki muistuttaa Pirhosen mukaan, että palvelujärjestelmän ensisijainen tehtävä ei ole valinnanvapauden tukeminen, vaan heikossa asemassa olevista ihmisistä huolehtiminen.

Joskus pitää uskaltaa ottaa toisesta vastuu valinnanvapauden korostamisen sijaan.

Pirhonen ja Pulkki päätyvät tuoreessa tutkimuksessaan esittämään sosiaali- ja terveydenhuollolle arvopohjaksi inhimillisen avuntarpeen ja riippuvuuden tunnustamista.