Merimetsoilla voi tuoreen tutkimuksen mukaan olla merkittävä vaikutus pesimäalueen paikalliseen ahvenkantaan ja tämän kautta myös kalastajien ahvensaaliiseen.
Arvioon päädyttiin Merenkurkussa toteutetussa tutkimuksessa, jossa ahvenia merkittiin vuonna 2018 niin sanotuilla pit-merkeillä. Ulosteiden mukana poistuneita merkkejä etsittiin myöhemmin merimetsoyhdyskunnista.
Tutkijoiden arvion mukaan merimetsot saalistivat merkityistä kaloista 20-33 prosenttia.
– Merenkurkun runsas merimetsokanta voi heikentää ahvenenkalastuksen kannattavuutta erityisesti pesimäkolonioiden vaikutusalueella, toteaa tutkija Lari Veneranta Lukesta.
Laajemmalla alueella vaikutus pienempi
Pitkällä aikavälillä vaikutus pesimäyhdyskuntien lähialueen ahvensaaliseen olisi tutkijoiden arvion mukaan enintään 32-67 prosenttia. Tämä kuvaa enimmäisvaikutuksen epävarmuusväliä.
– Arvioidut saalisvähenemät ovat enimmäisarvioita, eli todellinen merimetson vaikutus on todennäköisesti näitä lukuja pienempi, huomauttaa Luken vieraileva asiantuntija Outi Heikinheimo.
Laajemmalla alueella eli niin sanotulla tilastoruudulla (noin 50x50 kilometriä) ahvensaalis heikkenisi arvion mukaan samoilla oletuksilla selvästi vähemmän eli enintään 10–33 prosenttia.
Tutkimuksen arviot perustuivat muun muassa oletukseen, jonka mukaan merimetsokanta pysyy vuoden 2018 tasolla ja linnut saalistavat samalla alueella muuttomatkaan saakka.
Suomen ympäristökeskuksen seurannan mukaan Merenkurkun merimetsokanta on kuitenkin pienentynyt rajusti. Vuonna 2018 pesiä oli yli 5 000, mutta tänä kesänä enää runsaat 3 000.
Merimetson vaikutus voi peittyä luonnolliseen vaihteluun
Runsaasta merimetsokannasta huolimatta kalastuksen ahvenille aiheuttama kuolleisuus pysyi tutkimusaluetta ympäröivällä tilastoruudulla merimetsojen vaikutukseen nähden moninkertaisena.
Arvion mukaan merimetsot kuluttivat yli kaksivuotiaiden ahvenien biomassasta ja tuotannosta noin kahdeksan prosenttia. Kalastuksen osuus oli 29 prosenttia.
Merkittävintä oli kuitenkin muu kuin merimetsoista johtuva luonnollinen kuolleisuus. Sen osuus oli 63 prosenttia.
– Ahvenen runsauteen vaikuttavat eniten ympäristötekijät, kuten lämpötila poikasten ensimmäisenä kesänä. Merimetson vaikutus saattaa käytännössä peittyä muun kuolevuuden vaihteluun, Heikinheimo toteaa.
Myös esimerkiksi meren voimakas rehvöityminen ja veden samentuminen vaikuttavan negatiivisesti ahvenkantaan.
Joka toinen ahven jää pienikokoiseksi
Heikinheimo huomauttaa, että merimetsojen saalistuksella on myös positiivisia vaikutuksia ahvenkantaan. Sen harventuessa muu luonnollinen kuolevuus vähenee, mikä puolestaan voi tehostaa ahvenien kasvua ja lisääntymistä.
– Nämä tekijät kompensoivat ainakin osittain merimetsojen saalistuksen ahvenkantaa vähentävää vaikutusta.
Ihminen ja merimetso eivät myöskään kilpaile kaikista ahvenista.Tutkijoiden mukaan merkittävä osa ahvenkannasta ei koskaan kasva varsinaisen kalastussaaliin kokoon eli yli 20-senttisiksi, vaan osa jää pysyvästi pienemmiksi.
Merenkurkun tutkimusalueella pienikokoisiksi jäi peräti joka toinen ahven. Nämä kelpaavat merimetsoille, joilla tyypillinen saalisahvenen mitta on noin 15 senttiä.
Arviossa on suuria epävarmuuksia
Vaikka kyseessä on nyt paras, vuoden 2018 tilannetta Merenkurkussa koskeva arvio, on tutkimuksessa suuria epävarmuuksia. Ne liittyvät erityisesti ahventen lisääntymistä, kuolleisuutta sekä vaelluksia ja alueellista esiintymistä koskevaan lähtötietoon.
– Koetuloksesta laajennetut kalastuksen saalista koskevat arviot ovat epätarkkoja, laajoja todennäköisyysjakaumia, painottaa Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lehtori Timo J. Marjomäki.
Veneranta muistuttaa, että epätarkkuus kuuluu aina tutkimukseen. Vaihteluvälillä kuvattu suuruusluokka on hänen mukaansa kuitenkin oikea.
– Merkinnän perusteella merimetson vaikutus ahvenkantaan on kuitenkin varsin selkeä, eikä sinällään mitenkään yllättävä kun lintujen tiheys on suuri.
Hän lisää, että kalastajan tulot eivät vähene suoraan vähenevän saaliin tahdissa. Syy liittyy pääomakuluihin.
– Pienenkin heikkenemän vaikutuksesta kalastajalle jäävä palkka voi jäädä pääomakulujen jälkeen kannattavuusrajan alle.
Tasapainotila toteutuu luonnossa harvoin
Heikinheimo puolestaan huomauttaa, että tutkimuksessa käytetty menetelmä perustuu oletettuun tasapainotilaan. Luonnossa se ei yleensä toteudu.
–Tarkempi mallinnus vaatisi enemmän pohjatietoa esimerkiksi siitä, miten paljon merimetson ahveneen kohdistuva saalistus vähenee, jos ahventiheys pienenee ja miten muu luonnollinen kuolevuus muuttuu.
Tutkimus oli osa Luken koordinoimaa Tutkimuksen ja kalastajien kumppanuusohjelmaa. Siinä ovat mukana Jyväskylän yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Suomen ammattikalastajaliitto.
Muokattu klo 11.25: Lisätty Lari Venerannan kommentteja. Muokattu klo 15.50: Täsmennetty enimmäisvaikutuksen määritelmää. Muokattu klo 16.00: Lisätty Outi Heikinheimon kommentteja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.