Vuolijoella Ojanperän kylällä sade vihmoo suopursujen tuoksuisessa metsässä. Samoilemme Ojanperän metsästysseuran mailla Vuolijoen Riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa maisemaa halkoo tuulivoimapuisto.
Ojanperän Metsästysseuran jäsen Juha Karjalainen on kulkenut metsällä tuulipuistossa kolme vuotta. Millaisia vaikutuksia niillä on alueen luontoon ja metsästysharrastukseen?
– Tuulivoimaloista lähtee aikamoinen ääni, oikea volina, eikä nyt edes tuule kovaa. Meillä on porukassa hirvikoiria, jotka pelkäävät tuulivoimaloiden ääntä niin, etteivät suostu ollenkaan menemään metsään, Karjalainen kertoo.
Osa koirista toki pelkää ukkostakin, mutta alkuperäiseen luontoon sopimattomat myllyt pitävät eläimille vierasta meteliä. Koirien kuuloaisti on ihmistä valtavasti parempi, ja ihmisetkin voivat kuulla tuulimyllyjen äänen jopa kolmen kilometrin päähän.
Metsälamminkankaan tuulivoimapuisto Vuolijoella on rakennettu osittain Ojanperän metsästysseuran alueelle, joten muutoksia metsästysseuran toimintaan on tullut. Tuulipuiston rakennustyöt aloitettiin keväällä 2020, ja se valmistui vuonna 2022.
Koska alueen voimala on ollut toiminnassa vasta noin vuoden, ei pitkää kokemusta sen vaikutuksista metsästykseen ole kertynyt. Rakennusvaiheessa muutokset näkyivät heti. Aluksi vedettiin linjat ja tiet, itse myllyt nousivat pystyyn nopealla tahdilla.
– Rakennusvaiheessa täällä ei voinut metsästää ollenkaan turvallisuuden takia. Nykyäänkin pitää kierrellä ja kaarrella, jotta ei osu vahingossa rakenteisiin, Karjalainen toteaa.
Tuulipuistossa metsästäessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota turvallisuuteen ja tarkkuuteen, mikä on toki olennainen osa harrastusta.
– Tuulimyllyä – niin kuin mitään muutakaan rakennusta – päin ei saa ikinä ampua. Koskaan ei tiedä onko siellä ihmisiä liikkeellä. Myös aineellisia vahinkoja tulee välttää, Karjalainen kertoo.
Tuulivoimalan alueelle ei Karjalaisen mukaan kannata enää tulla lainkaan linnustamaan, sillä metsäkanalinnut ovat kadonneet alueelta. Teeret ovat siirtyneet toisille soille sekä läheisen Oulujärven rannan puoleisille alueille. Ranta on kuitenkin asutusaluetta, joten siellä metsästää ei voi.
– Myös maakotkat, joita aiemmin soilla oli, ovat hävinneet kokonaan. Tietenkään täyttä varmuutta tuulivoimaloiden osuudesta asiaan ei ole.
Hirvet eivät Karjalaisen mukaan tunnu tuulivoimaloista välittävän. Hirvi on tottunut ihmiseen ja se kokee tuulipuiston turvalliseksi, koska pedot eivät yleensä ihmisen toiminta-alueelle tule.
– Riistakameroiden ja seurannan perusteella ihan myllyjen läheisyydessä on nähty hirven jopa vasovan, Karjalainen kertoo.
Mutta Kainuun Riistanhoitoyhdistyksen (RHY) toiminnanohjaaja Matti Kulju on kuullut myös erilaisia kertomuksia hirvistä.
– Hirvet ovat hävinneet useilta metsästysmaille rakennetuilta tuulivoimala-alueilta. Tietenkään varmasti ei voida sanoa, vaikuttavatko voimalat miten paljon asiaan, mutta lajikato sen sijaan on varmaa, Kulju sanoo.
Ojanperällä ja voimalan alueella pyörii nykyään metsäpeuroja, jonka tokka lähentelee sataa päätä.
– Liekö ollut kurja sattuma, että peurat tulivat alueelle juuri samaan aikaan voimaloiden kanssa. Ehkä niitä kiinnosti ihmisten tuoma turvallisuus, eli petojen karkotus, Juha Karjalainen aprikoi.
Vääjäämättä peurojen vanassa alueelle ravintonsa perässä ovat tulleet myös sudet. Sudet vaikeuttavat metsästystä, koska koiria ei voi päästää vapaaksi metsään, sillä ne voivat joutua susien raatelemiksi.
Peuroista on ollut haittaa myös läheiselle turvesuolle. Peurat nousevat aumojen päälle turvaan etsimään näköalaa. Niiden sorkat ja perässä tulevien susien kynnet repivät auman muovisuojan rikki aiheuttaen vahinkoa.
– Kuinkahan monta rullaa teippiä korjaamiseen on mennyt, ja alue on pitänyt aidata, Karjalainen päivittelee.Metsäkauriskanta on myös hyvin elinvoimainen, ja niistä on jo haittaa maanviljelijöille ja asukkaille, Karjalainen lisää.
Luonnonvarakeskus eli Luke on yhteistyössä eri tuulivoimayritysten kanssa käynnistänyt viisivuotisen hankkeen, jossa tutkitaan tuulivoimaloiden vaikutusta niin sanottuihin direktiivilajeihin eli suteen, maakotkaan, metsäpeuraan ja poroon sekä poronhoidon kustannuksiin.
Tutkimustuloksia odotellessa voi tarkkailla itse muuttuvaa ympäristöä.
– Olisi hyvä tehdä tutkimusta myös tuulivoimaloiden vaikutuksista pienriistaan ja hirvikantaan, koska se nimenomaan kiinnostaa metsästäjiä, RHY:n Kulju sanoo.
Esimerkiksi Kainuussa metsästetään paljon hirviä, ja metsästysharrastus alkaa yleensä pienriistan metsästyksestä.
Ojanperän metsästysseuran alueen maisema on muuttunut radikaalisti. Oulujärveltä päin Vuolijoen rantaa koristaa tuulimyllyjen nauha, joka jatkuu Pyhännän puolelle Piiparinmäen tuulipuistoon.
– Hämärällä alue on kuin lamppumeri, kun voimaloiden valot näkyvät maisemassa. Taivas on ihan punaisena, Karjalainen kertoo.
Ymmärrettävästi voimaloissa on oltava valot, mutta pimeään korpi- ja suomaisemaan ne eivät perinteisesti kuulu. Uuteen tottuminen ottaa aikaa.
– Kun on kulkenut metsässä siitä asti, kun kumpparit on jalassa pysyneet, niin onhan tämä muutos ihan valtava, Karjalainen sanoo.
Rahallista hyötyä tuulivoimaloista ei oikeastaan ole muille kuin maanomistajalle, joka saa vuokratuloja mailleen rakennetusta voimalasta. Linjojen ja teiden vetämisestä maksetaan lähinnä nimellinen kertakorvaus pakkolunastuksesta.
Karjalainen pohtii, mitä tapahtuisi, jos tuulivoimayritys tekisi konkurssin. Hoitaako maanomistaja voimalan purkamisen, koska ei sitä voi jättää lahoamaan metsään? Uudessa hallitusohjelmassa on asiasta tehty suunnitelmia, koska ongelma on vielä ratkomatta.
– Talvella huvitti, kun olisi tarvinnut sähköä, mutta tuulivoimaloita ei voinut pyörittää lapojen jäätymisen vuoksi. Myöskään pitkien tuulettomien pakkasjaksojen aikana tuulivoima ei tuota ollenkaan, Karjalainen sanoo.
Myös toimintoja sähkön varastoimisen suhteen olisi tehtävä. Tuulivoimateknologiassa on siis vielä paljon tutkittavaa ja kehitettävää, ainakin pohjoisilla leveyspiireillä.
Siirryttäessä ihan tuulivoimaloiden vieressä kulkevalle leveälle metsätielle turbiinien ääni voimistuu.
– Ennen tässä oli mahtavat metsät, joissa jo poikasena isän kanssa kuljettiin, Karjalainen toteaa.
Nyt aukioksi vedetty metsä kasvaa männyn taimea, josta suurta suojaa eläimille ei ole. Taustalla myllyt jauhavat ja vaikka sataa, ääni kantaa hyvin. Pakkasilla ääni voimistuu entisestään.
Ennen Ojanperän kankaat ja suot olivat Karjalaisen mukaan erinomaisia teerenmetsästyspaikkoja. Nyt myllyjen vuoksi metsään on kaadettu puolen hehtaarin aukko. Tuulivoimaloiden ainoa hyvä puoli metsästäjälle tuntuu olevan ympärivuotisesti kunnossa pidettävät metsätiet.
– Minkäpä tuulivoimaloille enää mahtaa, vaikka kyllähän nuo alkuun saivat vastustusta. Mitäpä pieni kyläpahanen voi tehdä, kun päätös voimaloista on tehty ylemmällä tasolla.
Kainuun Riistanhoitoyhdistyksen Matti Kuljulla on samantapainen kokemus.
– Vaikka riistanhoitoyhdistyksiä on lähestytty tuulivoimalarakentamiseen liittyvin tiedottein ja lausuntapyynnöin, niitä tuntuu oikeastaan turhalta antaa. Lausuntoja on pakko pyytää, mutta mitään konkreettista vaikutusta niillä ei ole, Kulju sanoo.
Vaikka tuulivoimapuiston alueella tarpeeton oleskelu on kielletty, aluetta ei ole mitenkään rajattu esimerkiksi aidoilla. Metsästäjät saavat siellä kulkea ja hakea koiria pois, mutta paikallista metsästysseuraa ei aluetta suunnitellessa kuunneltu tai edes kysytty mielipidettä.
– Ennen susien suojeltu asuinalue vaikutti tuulivoiman rakentamiseen, mutta nykyään silläkään ei tunnu olevan mitään merkitystä, Karjalainen pohtii.
Täysin puhtaaksi vihreäksi energiaksi tuulivoimaa on vaikea kutsua, sillä voimaloita perustaessa alueen luonto myllätään täysin, mikä vaikuttaa monimuotoisuuteen. Maa kaivetaan kymmenien metrien syyvyydeltä auki ja täytetään raudalla ja betonilla. Metsät hakataan aukioksi tuulimyllyjä ja niiden vaatimaa logistiikkaa varten.
Kuitenkin kasvava energiantarve ja ilmastonmuutos vaativat uusiutuvan energian jatkuvaa tuotantoa. Tuulivoima on yksi tapa korvata kestämätön fossiilinen energiantuotanto.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen verkkosivujen mukaan voimaloiden rakentaminen ei estä metsästystä alueella, ja että metsästäjät hyötyvät hyvistä tieverkostoista. Lajikatoa tai ympäristön muuttumista sivustolla ei kommentoida. Emme tavoittaneet Suomen Tuulivoimayhdistystä haastatteluun artikkelia varten.
Metsästyskausi alkaa eri lintulajien metsästyksellä jo elokuussa. Teerikannan metsästyslupien määrä lasketaan kannan koon perusteella.
– Välillä teerikanta on ollut todella huono, mutta se on normaalia luonnon kiertokulkua. Meidän alueellamme ei ole kyllä metsästetty mitään kantaa loppuun, Juha Karjalainen sanoo.
Metsästyslupiin tuulivoimalat eivät ole vaikuttaneet. Susien saapuminen alueelle vaikuttaa hirvikantaan, ja voi siten vähentää kaatolupien määrää. Pienillä metsästysalueilla muutoksien vaikutus on voimakkaampi.
– Meidän metsästysseuramme alue on suhteellisen pieni, vain 4 600 hehtaaria. Jos alue olisi kymmeniä tuhansia hehtaareita ja siellä sisällä olisi susien reviiri, ei se vaikuttaisi hirvestykseen mitenkään.
Alueille myönnettävillä lupamäärillä huolehditaan, että hirvikanta pysyy elinvoimaisena. Suomessa hirviä on kuitenkin myös metsästettävä, sillä se on ainoa keino pitää nopeasti kasvava kanta kurissa.
– Jos metsästys lopetettaisiin, meillä paukkuisi hirvikolareita joka viikko, Karjalainen tiivistää.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.