Energiapoliittinen tuuli puhaltaa selvästi ja yhä kauemmas merelle. Se näkyy vahvasti EU-tasolla ja yhä selvemmin myös Suomessa ja Selkämerellä.
– Kaikissa vähähiilisyystavoitteissa merituulivoima on keskeinen työkalu. On vaikea nähdä muuta kehityskulua kuin merituulivoiman kasvu ja suurillakin alueilla, sanoo Suomen merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Mari Pohja-Mykrä Varsinais-Suomen liitosta.
Kun tällä hetkellä keskitytään vielä rannikolle ja aivan sen edustalle, vie voimaloiden ja puistojen kokovaatimus sekä tarve haittojen vähentämiseen katseet nopeasti avomerelle.
Kymmenen ydinvoimalaa
EU:n avomeristrategiassa merituulivoiman tavoitteena on 60 gigawatin (GW) kapasiteetti jo vuonna 2030, ja 300 GW vuonna 2050. Tällä hetkellä lukema on noin kymmenen.
Suurimmat odotukset on asetettu Pohjanmerelle ja muille isoille vesille, mutta Itämerellekin on esitetty joissakin skenaarioissa yli 80 ja Suomelle tästä noin 15 gigawatin osuutta.
– Sama teho saataisiin rakentamalla kymmenen ydinvoimalaa, joten aika isoista asioista puhutaan, huomauttaa tutkija Maria Tikanmäki VTT:stä.
Moni asiantuntija pitää EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa merkittävänä merituulivoiman moottorina. Sellaista myös tarvitaan, jos halutaan päästä edes nytkähtämään tavoitteita kohti.
Porissa Suomen kärkihanke
Suomessa on vasta yksi merituulivoimapuisto. Se sijaitsee Porin Tahkoluodossa ja vielä hyvin lähellä rantaviivaa.
Hyötytuuli valmistelee kuitenkin puistonsa laajennusta varsinaiseksi offshore-tuulivoimapuistoksi. Suunnitelman mukaan siihen tulisi nelisenkymmentä 11-20 megawatin voimalaa, jotka ulottuisivat yli 300 metrin korkeuteen. Nykyiset kymmenen voimalaa ovat 4,2 megawatin tehoisia ja korkeimmillaan reilut 150 metriä.
Laajennuksessa voimaloita rakennettaisiin myös paljon ulommas merelle, enimillään yli 20 kilometrin päähän Tahkoluodon rannasta. Tuulipuisto jäisi kuitenkin edelleen Suomen aluevesille.
Tämänhetkiseen tilanteeseen verrattuna kyse olisi isosta harppauksesta. Se ei kuitenkaan ole mitään länsinaapurin suunnitelmiin verrattuna.
Jättihankkeita Selkämerellä
Ruotsi on ottanyt selvästi isompia askelia pelkästään Selkämerellä, jossa katse on kiinnittynyt jo kauas aluevesien ulkopuolelle. Hankekehittäjä Wpd valmistelee maan talousvyöhykkeelle kahta massiivista avomerituulipuistoa.
Suurempi hanke sijoittuu Eystrasaltin matalikolle eli kutakuinkin Porin korkeudelle noin 60 kilometrin päähän Ruotsin rannikosta. Suomen talousvyöhykkeelle olisi matkaa vain reilu peninkulma, ja rantaviivaankin lyhimmillään noin 115 kilometriä.Hankkeeseen sisältyvät vaihtoehtoina merikaapeloinnit Ruotsiin, myös Poriin tai Raumalle. Alueella tehdään parhaillaan muun muassa luontoselvityksiä ja lupahakemus jätettäneen ensi vuonna.
Neljä plus kaksi gigawattia
Eystrasaltiin tulisi peräti 150–200 hyvin suurta, noin 20 megawatin voimalaa. Nimellisteho olisi neljä gigawattia (4 000 MW), mikä on Olkiluoto 3:n sähkötehoon verrattuna kaksi- ja puolikertainen.
Avomerituulipuisto on laajuudeltaan lähes tuhat neliökilometriä, mikä vastaa melkein kaksinkertaista Rauman kaupungin maapinta-alaa. Hanketta voi vertailla myös Hyötytuulen suunnitelmiin. Niissä voimaloille varattavan merialueen pinta-ala on noin 130 neliökilometriä.
Voimalamäärältään edellistä puolet pienempi – mutta edelleen jättimäinen – puistohanke sijoittuu puolestaan Finngrundin matalikon itäreunalle. Se sijaitsee Ruotsin talousvyöhykkeellä, noin 70 kilometriä Gävlen koillispuolella eli suunnilleen Pyhämaan korkeudella.
Tämän tuulipuiston suunnittelu on selvästi varhaisemmassa vaiheessa kuin Eystrasalt.
Maiden välillä on eroja
Käytännössä näin massiivisten hankkeiden toteutuminen olisi todennäköisesti kannattavaa vasta lähellä ensi vuosikymmenen vaihdetta. Tämä johtuu muun muassa siitä, ettei riittävän suuria voimaloita ole vielä sarjatuotannossa. Todellisen buumin rajana pidetään usein 15 megawatin voimalaa.
Teollisuudessa vuosikymmenkään ei ole pitkä aika, ja meillä ala pelkääkin jäämistä naapurin jalkoihin.
– Suomessa kilpaillaan Ruotsin kanssa samoista investoinneista. Siksi täällä pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet kehittää hankkeita myös kauemmas ulkomerelle, sanoo projektipäällikkö Tero Elo Wpd Finlandista.
Maiden välillä on eroja muun muassa siinä, kuka kustantaa merituulipuistojen edellyttämät, hyvin kalliit siirtoyhteydet. Suomessa siitä vastaa nykyisellään hankkeen rakentaja.
– Ruotsissa ollaan siirtymässä samaan kuin Tanskassa ja Saksassa, jossa yhteiskunta kattaa merikaapelin rakentamisen, huomauttaa Suomen Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie.
Suomessa Metsähallitus hallinnoi aluevesien käyttöä tuulivoimarakentamiseen. Talousvyöhykkeellä sääntelyä ei ole pohdittu kunnolla, jos lainkaan.
Henkilöiden kommentit on kerätty Suomen Akatemian rahoittaman Smartsea-hankkeen loppuseminaarin paneelikeskustelusta.
Kommentti: Onko avomerimaisemalla arvo?
Tuulivoiman haittoja koskeva keskustelu keskittyy usein vahvasti maisemaan. Se on tähän asti tarkoittanut näkymiä kuivalta maalta.
Mutta myös 360-asteinen, vapaa merihorisontti on luontoarvo, joka saattaa olla katoamassa. Siitä puhumisen puute on toisaalta ymmärrettävää.
Selkämerellä avoimuus on ehkä kaikista Suomen lähimerialueista leimallisinta, mutta kaikki eivät tiedosta avomerimaiseman olemassaoloa lainkaan. Sen lienevät kokeneet lähinnä laivoilla työskentelevät, silakankalastajat ja avomeripurjehtijat.
Kun yhteiskunta ei nähtävästi pysty leikkaamaan rajusti kulutusta, on ilmastokriisiä yritettävä saada kuriin teknologialla. Tuulivoiman haitat ovat yksi siitä maksettava hinta, joka on ehkä pakko kärsiä.
On silti reilua tuulivoima-alaa kohtaan muistaa, ettei avomerimaisemaa ole huomioitu muussakaan teollisessa rakentamisessa.
Esimerkiksi metsäteollisuus ja ydinvoima-ala markkinoivat itseään ilmastotekoina.
Merellä Olkiluodon ydinvoimala näkyy hyvin kauas ja leimaa maisemaa varsinkin pimeällä. Ja kun Raumalta seilaa länteen, katoaa viimeisenä näkyvistä sellutehtaan piippu.
Jami JokinenKirjoittaja on Länsi-Suomen ympäristötoimittaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.