Matala- ja keskiaktiivinen jäte loppusijoitetaan voimalaitosjätteen luolan siiloihin tynnyreihin ja betonilaatikoihin pakattuna. Luolia on tarkoitus laajentaa tarpeen mukaan, ja ennen pitkää niihin sijoitetaan myös voimaloiden puretut reaktorit.
Teollisuuden Voiman (TVO) voimalaitosjäteluolassa on menossa poikkeuksellinen jäljitystehtävä.
Luolassa mitattu tritiumpitoisuus on kohonnut tuntemattomasta syystä. Asia havaittiin jo reilusti yli puoli vuotta sitten, mutta päästölähdettä ei ole löytynyt vieläkään.
Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun suomalaisessa voimalaistosjäteluolassa (VLJ-luola) epäillään sinne loppusijoitetun tai varastoidun jätteen vuotoa.
Havaittiin jo keväällä
Olkiluodon VLJ-luolaan on loppusijoitettu muun muassa ydinvoimaloiden normaalitoiminnassa ja huolloissa kertyvää matala- ja keskiaktiivista jätettä. Lisäksi luolassa säilytetään valtion vastuulla olevaa radioakiivista pienjätettä, joka on peräisin muun muassa terveydenhuollosta ja teollisuudesta.
Kohonnut tritiumaktiivisuus havaittiin luolan vuotovesissä viime keväänä.
– Ensimmäiset poikkeavat mittaustulokset tulivat toukokuussa, kertoo johtava asiantuntija Kai Hämäläinen Säteilyturvakeskuksesta (Stuk).
Lisämittauksia TVO teki kuitenkin vasta syyskuussa.
Vaatimuksia lokakuussa
Stukilla oli VLJ-luolaan liittynyt tarkastus lokakuussa. Tarkastuksessa tritiumtilanne nostettiin sen poikkeavuuden vuoksi erillisenä osiona käsiteltäväksi asiaksi ja Stuk esitti voimayhtiölle myös asiaan liittyviä vaatimuksia.
Yksi niistä liittyi voimayhtiön hitaaseen reagointiin.
– Näkemykseni on se, että TVO olisi pystynyt tekemään asian selvittämiseksi enemmän jo kesällä, Hämäläinen sanoo.
Vaatimukset koskevat myös tritiumin alkuperän selvittämistä sekä arviota siitä, miten kohonnut aktiivisuus vaikuttaa esimerkiksi työntekijöihin sekä ulkopuoliseen väestöön. Lisäksi voimayhtiön tulee selvttää, miten luolan tritiumtilannetta seurataan jatkossa.
TVO antoi vastauksensa vaatimuksiin vuoden lopulla. Stuk käsittelee asiaa parhaillaan ja päättää sitten, tarvitaanko yhtiöltä vielä jotakin muuta.
Ei vaaraa ihmisille
Jos luolan pohjaveden normaaleja tritiumpitoisuuksia verrataan luolan vesikaivoista mitattuihin pitoisuuksiin, niin jälkimmäiset ovat Hämäläisen mukaan moninkertaiset.
Se ei silti tarkoita, että kyse olisi ihmisten tai luonnon kannalta isosta asiasta.
– Säteilyturvallisuudesta ei ole tällä hetkellä suurta huolta, eikä luolaan ole asetettu myöskään käyttörajoituksia, Hämäläinen sanoo.
– Tritium on matalaenerginen beetasäteilijä, jonka annosvaikutus on pieni. Lisäksi VLJ-luolassa todetut kokonaismäärät ovat aika marginaalisia verrattuna esimerkiksi voimalaitosten tritiumpäästöihin mereen ja ilmaan.
"Tritium leviää helposti"
Vuodon merkitystä ei kuitenkaan ole syytä vähätellä. Vastaavaa vuotoepäilyä ei ole ollut VLJ-luolassa aiemmin, mikä herättää yksittäistapauksessakin kysymyksiä muun muassa käytettävien menetelmien ja seurannan aukottomuudesta.
– Jos kaikki toimii, kuten pitää, niin ei tällaista pitäisi tulla, Hämäläinen myöntää.
– Pakkausten pitäisi olla tiiviitä vähintään niin kauan, kun laitos on käytössä. Sulkemisen jälkeen aineita alkaa vapautua hitaasti, mutta on laskettu, että silläkään ei pitäisi olla maanpäällisiä vaikutuksia.
Tritiumia on sekä ydinvoimaloista tulleissa että joissakin valtion pienjätevaraston jätteissä. Hämäläisen mukaan todennäköisintä on, että jostakin jätepakkauksesta on vuotanut tritiumia luolaston veteen sekä vapautunut ilmaan.
– Jos pakkaus on rikki, tritium leviää helposti.
Mittauksia ja kirjanpitoa
Vuodon lähteen ja sen sijainnin selvittäminen on siis yhä kesken.
Asiaa hankaloittaa Hämäläisen mukaan se, että tritiumin mittaamiseen liittyy teknisiä haasteita. Näytteitä on analysoitava muualla kuin paikan päällä, eikä automaattinen seuranta käytännössä onnistu.
Lisämittausten ohella jäljitystyössä käytetään apuna kirjanpitoa. Siitä nähdään, millaista tritiumpitoista jätettä on loppusijoitettu minnekin.
Hämäläisen mukaan loppusijoitettua jätettä ei lähdetä missään tapauksessa avaamaan ilman riittävää tietoa.
Hankala päätös
Vuodon paikallistamisen jälkeen tehdään päätöksiä siitä, mitä asialle tehdään – vai tehdäänkö mitään.
Kohde voi hyvinkin olla syvällä matala- tai keskiaktiivisten jätteiden siiloissa, ja avaamisessa olisi iso työ sekä omat riskinsä. Toisaalta jo vapautuneelle tritiumille voidaan Hämäläisen mukaan tehdä aika vähän.
Niinpä hyödyt ja haitat on asetettava puntariin.
– Kun tilanne selviää tarkemmin, TVO:n tulee arvioida, mitä asialle pystytään tekemään, Hämäläinen sanoo.
Seuranta tiivistynee
Tapaus johtaa todennäköisesti ainakin aiempaa tehokkaampaan tritiumin seurantaan VLJ-luolassa.
– Se kertoisi myös siitä, mihin suuntaan tilanne on menossa – vuotaako tritiumia koko ajan ja lisääntyykö vai väheneekö se, Hämäläinen listaa.
Koska säteilyturvallisuus tai luolan käyttö eivät ainakaan nykytiedon perusteella ole vuodon vuoksi vaarantuneet, on yksi tavoite selvä.
– Mitä pitää tehdä, ettei haittaa olisi jatkossakaan ja ettei tällaisia tapauksia tulisi.
VLJ-luola sijaitsee Olkiluodossa voimalaitosten pohjoispuolella. Myös Loviisassa on oma vastaava luolansa. Nyt havaittu vuoto on suomalaisluolissa ensimmäinen laatuaan.
VLJ-luola ja tritium
Olkiluodon voimalaitosjäteluola (VLJ-luola) on 60-100 metrin syvyyteen kallioon louhittu loppusijoitustila.
Tilat on otettu käyttöön vuonna 1992.
Luolien siiloihin varastoidaan matala- ja keskiaktiivista voimalaitosten toiminnassa syntyvää jätettä.
Tällaista ovat esimerkiksi huoltotöistä kertyvät suojamuovit ja -vaatteet, poistetut laitososat, suodatinmassat ja pesunesteet.
Jäte on pakattu 200 litran tynnyreihin ja ne edellen betonilaatikoihin.
Osa jätteistä on ennen pakkaamista sekoitettu bitumiin.
Tulevaisuudessa luoliin loppusijoitetaan myös käytöstä poistettujen ydinvoimalaitosten reaktorit ja muut sisäosat.
Luolaan on lisäksi varastoitu terveydenhuollosta, teollisuudesta ja tutkimuksesta syntyvät, valtion vastuulla olevat radioaktiiviset pienjätteet.
Myös Loviisassa on oma VLJ-luolansa.
Tritium on vedyn radioaktiivinen isotooppi.
Se voi esiintyä kaasumaisena tai vesimolekyylissä, jossa toinen vetyatomi on korvautunut tritiumiulla.
Luonnossa tritiumia muodostuu pieniä määriä yläilmakehässä kosmisen säteilyn seurauksena.
Ydinvoimaloissa muodostunutta tritiumia pääsee ympäristöön enimmäkseen lauhdutusveden mukana.
Tritiumia käytetään jonkin verran kellojen hohtavissa väriaineissa sekä erikoislampuissa.
TVO:n vai valtion vuoto?
Koska VLJ-luolan päästölähde ei ole selvillä, ei tiedetä myöskään sitä, onko tritium peräisin TVO:n vai valtion jätteistä.
Asialla saattaa olla merkitystä vastuukysymysten kannalta.
Jos voimalaitosjätteet vuotavat, vastuu asiasta ja sen korjaamisesta on selkeästi voimayhtiöllä.
TVO ja valtio ovat solmineet sopimuksen pienjätteiden varastoinnista vuonna 1996.
Jos vuotokohde on pienjätteiden puolella, joudutaan vastuusta ja toimintatavasta neuvottelemaan tämän sopimuksen pohjalta.
Kolmosyksikön käynnistyminen ei liittyne vuotoon
Ydinvoimaloissa syntyvä tritium pääsee pääosin lauhdutusveden mukana mereen sekä jonkin verran ilmaan.
Päästön määrään vaikuttaa laitostyyppi.
Olkiluodon ykkös- ja kakkosyksiköt ovat niin sanottuja kiehutusvesilaitoksia. Kolmosyksikkö (OL3) on sen sijaan painevesilaitos, jossa tritiumia muodostuu paljon enemmän kuin kiehutusvesilaitoksissa.
Kun kolmosyksikön säännöllinen sähköntuotanto alkaa, laitoksesta on arvioitu pääsevän mereen kymmenkertaisesti tritiumia ykkös- ja kakkosyksikön yhteenlaskettuun päästöön verrattuna (LS 27.7.2020).
Laitoksen reaktorissa käynnistettiin ydinreaktio ensimmäisen kerran joulukuussa 2021. Koekäyttövaiheessa OL3 alkoi tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon maaliskuussa 2022.
VLJ-luolan toukokuussa havaittu tritiumpitoisuuden nousu ei kuitenkaan liittyne uuteen yksikköön.
– Meressä tritium laimenee nopeasti suureen vesimäärään ja on epätodennäköistä, että se kulkeutuisi juuri VLJ-luolaan, Stukin Kai Hämäläinen sanoo.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.