Työhyvinvoinnin sunnuntaina keskusteltiin telakan päättymisestä

Rauman Pyhän Ristin kirkossa vietettiin työhyvinvoinnin sunnuntaita Mitä olen ilman telakkaa -tilaisuuden merkeissä. Rauman STX:n telakan entiset työntekijät kokoontuivat keskustelemaan ja kuuntelemaan toistensa ajatuksia tulevaisuudesta, omasta roolista, arjen rutiineista sekä sosiaalisista verkostoista.

Rauman seurakunnan kappalainen Olli Kaukonen näkee yhteisen keskusteluavauksen äärettömän tärkeänä asiana. Hän vertaa STX:n telakan päättymistä onnettomuuteen, jossa olisi loukkaantunut 700 henkeä. Nyt eväitä avunantoon ei vain tahdo löytyä, kun vammat eivät ole fyysisiä.

– Sivuamme isoja asioita, mutta keskipisteessä on kuitenkin ihminen. Puhuminen ja asioiden prosessointi auttavat monia, Kaukonen uskoo.

Kaukonen muistuttaa, että monet työttömäksi jääneet kamppailevat samojen kysymysten äärellä.

– Työt loppuivat ja elämä jatkuu, mutta millä tavalla. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on kipeä ja vaikea: miten minun käy ja tarvitaanko minua enää, Kaukonen tiivistää.

Telakan päättymistä seurasi yhdenlaisen sosiaalisen verkoston katkeaminen. Eija Harju kuvailee oman työverkoston merkitystä äärettömän suureksi.

– Meitä oli telakalla kokonaisuudessaan todella iso verkosto. Päivittäin kohtasi kymmeniä ihmisiä, joihin välit ovat saattaneet katketa nyt kokonaan, Harju huomauttaa.

Suurinta huolta hän kantaa ulkopaikkakuntalaisista, jotka eivät törmää vanhoihin työtuttaviin vahingossakaan.

– Me Raumalla asuvat sentään törmäilemme toisiimme kaupassa ja kaupungilla, mutta muualla asuvat erkaantuvat kokonaan. Nekin, jotka muodostavat seuraavissa työtehtävissä ja koulutuksissa uusia verkostoja, tuntevat kaipuuta, Harju huokaa.