Tarvontorille kehittynyt ruderaatti houkuttelee lintuja ja hyönteisiä. Kuvassa rauhoitettuja valkoposkihanhia.
Uhanalainen kulosukkulakoi ei estä tai välttämättä edes hankaloita rakentamista Tarvontorille.
– Lajin uhanalaisuudella ei yksinään ole suoria oikeusvaikutuksia, sanoo ympäristöneuvos Esko Hyvärinen ympäristöministeriöstä.
Tarvontorilla elävä perhonen ei uhanalaisuudestaan huolimatta ole rauhoitettu.
Ei estettä pykälistä
Luonto on alkanut monimuotoistua jo vuosia mahdollista käyttöä odottaneella Tarvontorilla. Niin sanotun sukkession alkuvaihen ruderaattikasvien ohella paikalle on tullut erittäin uhalaiseksi luokiteltu kulosukkulakoi (LS 18.8.).
Lajin toukat elävät maitohorsmalla, mutta paikan on oltava auringonpaisteen leimaama, kuiva paahdeympäristö. Juuri sellainen Tarvontorille on muodostunut.
Pykälien puolelta esteitä rakentamiselle ei silti ole.
Erityissuojelu voisi vaikuttaa
Tilanne ei välttämätä muuttuisi, vaikka kulosukkulakoi olisi uhanalaisuutensa lisäksi rauhoitettu laji.
– Rauhoitus ei ole taikasana. Jos kyseessä on vain kansallisista syistä rauhoitettu laji, pätee luonnonsuojelulain yleispoikkeus rakentamistoimintaa koskien, Hyvärinen selittää.
Lain 82. pykälän mukaan aluetta saa sillä elävistä rauhoitetuista lajeista huolimatta käyttää rakennustoimintaan. Lajeja on kuitekin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.
Tilanne muuttuisi, jos kyseessä olisi niin sanottu erityisesti suojeltu laji. Silloin luonnonsuojeluviranomaiset voisivat tehdä päätöksen lajin esiintymispaikan suojelemisesta tai edellyttää lajin siirtämistä.
Kulosukkulakoi ei kuitenkaan ole erityissuojeltu laji – toisin kuin esimerkiksi lähisukulaisensa ketosukkulakoi.
Paahdealueet suunnitelmiin
Käytännössä Tarvontorin kulosukkulakoin ja muiden luontoarvojen kohtalo lepää pitkälti tontin omistajan hyvän tahdon ja jossain määrin kaupungin käsissä.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen ylitarkastaja Iiro Ikonen ei ota kantaa suoraan Rauman tilanteeseen, mutta kertoo asiasta yleisellä tasolla.
– Kaupungeilla tulisi olla lumo-ohjelmat, joissa pohditaan myös arvokkaiden paahdealueiden ja uuusympäristöjen säilyttämistä ja kunnostamista tai perustamista ja siten uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttämistä, Ikonen huomauttaa.
Uusympäristöt huomioon
Niin sanottujen uusympäristöjen huomiointi on vähitellen saamassa painoarvoa, joka niille tutkijoidenkin mukaan kuuluu.
Esimerkiksi Turun lumo-suunnitelman 2023-2029 (luonnon monimuotoisuussuunitelma) mukaan kaupunkiin perustetaan ihmisen voimakkaasti muokkaamille alueille monimuotoisuuspuistoja.
Yksi tällainen on entiselle lumenkatopaikalle Katariinanlaaksoon perustettu Akumentinpuisto.
– Alueista kehitetään esittelykohteita sekä houkuttelevia myös asukkaiden näkökulmasta. Esimerkiksi Akumentinpuistosta on mahdollista kehittää monikäyttöinen perhospuisto, suunnitelma toteaa.
Raumalla ei suunnitelmaa
Raumalla ei ole erityistä, hallintorakenteet läpi käynyttä lumo-suunnitelmaa.
– Wihertoimella on oma strateginen tavoite tuottaa enemmän ekosysteemipalveluja, sanoo viheraluepäällikkö Kustaa Elsilä.
Tavoitetta toteutetaan muun muassa tienvarsien niittoa ajoittamalla sekä jättämällä osa puistonurmista ajamatta.
– Olemme myös perustaneet pienmuotoisia niitty- ja ketolaikkuja ympäri Raumaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.