Laitilassa pohditaan, onko susi ihmiselle jo suurempi uhka kuin yli sataan vuoteen? – muutos Lounais-Suomessa on ollut dramaattinen

Susi kuvattuna Ranuan eläinpuistossa. Suomessa elää luonnossa Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan yli 300 sutta. Kuva: Juha Sinisalo

Jotain pitäisi tehdä ennen kuin sattuu mitään pahempaa. Ihminen ja susi elävät nykyään liian lähellä toisiaan.

Tätä mieltä on Laitilan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pasi Vuorio.

– Tämä on tavattoman herkkä aihe. Jos nimeäni käytetään jutussa, niin en halua lietsoa pelkoa. Susi on Suomen luonnossa ja kuuluu tänne, mutta siihen on suhtauduttu vuosikymmeniä niin lempeästi, että susi ei pelkää enää ihmistä, Vuorio sanoo.

Tasaisin väliajoin Suomessa kiihtyvä susikeskustelu otti syyskuun lopulla jälleen uusia kierroksia, kun susi tuli Loimaalla muutaman metrin päähän koulukyytiä odottaneesta lapsesta.

Poliisi mainitsi tiedotteessaan, että kohtaaminen oli ihmiselle potentiaalisesti hengenvaarallinen. Sitä alleviivaa myös Vuorio.

– Ehdottomasti on hengenvaarallinen tilanne, jos tuollainen otus tulee päälle. Aikuisen ison uroksen säkäkorkeus on 80 senttiä ja pituus kuonosta häntään kaksi metriä. Mieti, millainen kasa silkkaa lihasta siinä on.

Vuorio pitää metsiemme pedoista sutta ihmiselle vaarallisempana eläimenä kuin esimerkiksi karhua, koska ”karhu vetää kaksin käsin kauraa, mustikoita ja puolukoita”.

– Susi on peto, joka tarvitsee ravinnokseen raakaa lihaa. Koira leikkii ihmisen kanssa, mutta susi ei hetkeäkään. Jos susi käy kimppuun, niin se lähtee tappamaan.

Susi tappanut ihmisen viimeksi 1880-luvulla

Siitä on reippaasti yli sata vuotta aikaa, kun susi on viimeksi oletetusti tappanut ihmisen Suomessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola vahvistaa, että edellinen kirjattu traaginen tapaus sattui 1880-luvulla.

– Silloin 1880-luvun alussa päättyi sellainen episodi, jossa sudet tai yksittäinen susi tappoi sen aikaisten lehtitietojen ja kirkonkirjatietojen mukaan 22 lasta Lounais-Suomessa, Kojola kertoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, että tuohon aikaan susikuolemiksi saatettiin kirjata muitakin kuolemia, esimerkiksi kovasti hävettyjä nälkäkuolemia.

Sittemmin pesivät sudet ehtivät hävitä näiltä seuduilta käytännössä kokonaan vuosikymmeniksi.

Pasi Vuorion näkemyksen mukaan tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina ihmisen kannalta uhkaavampaan suuntaan, koska Lounais-Suomen susikanta on kasvanut, sudet eivät enää pelkää ihmistä entiseen malliin ja suurpedot hakeutuvat ravinnon, siis kotieläinten, perässä ihmisten pihapiiriin.

– Vielä susi ei ole ihmisen kimppuun käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

"Susi on peto, joka tarvitsee ravinnokseen raakaa lihaa. Koira leikkii ihmisen kanssa, mutta susi ei hetkeäkään. Jos susi käy kimppuun, niin se lähtee tappamaan."

”Kasvuvauhti on ollut dramaattinen”

Metsämiehen sanat ovat dramaattisia, mutta on ajatuskulussa jotain faktaakin. Esimerkiksi se, että susikanta on Lounais-Suomessa kasvanut. Länsi-Suomikin on asiasta kertonut, viimeksi kesäkuussa (LS 15.6.)

Suomen johtavana susitutkijana pidetty Ilpo Kojola kuvailee, että kasvuvauhti on ollut ”huima”, jopa ”dramaattinen”.

Vuoden 2006 tienoilla Lounais-Suomeen syntyi pitkästä aikaa ensimmäinen susireviiri. Yksilöt vaelsivat Mynämäki–Pöytyä-akselille luultavasti Itä-Suomesta.

Vuonna 2022 reviirejä oli Kojolan mukaan 13 ja viime kevättalvena jo 20.

Tutkija venyttää mielessään Lounais-Suomen susialueen rajoja Itä-Uudellemaalle Hyvinkään ja Riihimäen seudulle saakka.

– Ei tänne yhtään enempää reviirejä enää mahtuisikaan, huomauttaa Veijo Jalonen, Laitilan seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö.

Lammasvahinkojen määrä selvässä nousussa

Susia houkuttelee Lounais-Suomessa ravinto, etenkin valkohäntäpeura ja metsäkauris.

Pasi Vuorion mukaan runsasta kauris- ja peurakantaa on kuitenkin Lounais-Suomessa nyt metsästämällä vähennetty. Siksi hän näkee, että sudet saattavat siirtyä nälän perässä kotieläinten kimppuun.

Myös Ilpo Kojola pitää tätä mahdollisena ajatuksena.

– Jos peura- ja kauriskanta kovin jyrkästi leikkautuisi pienemmäksi, niin siinä tilanteessa esimerkiksi kotieläimet voisivat helpommin olla susien saalistuksen kohteena.

Lampaiden kohdalla näin vaikuttaa itse asiassa jo käyneen.

Kojolan mukaan lammasvahinkojen määrä on kasvanut Suomessa suhteessa jopa enemmän kuin susien määrä. Tutkija laskee, että Suomessa oli viime vuonna noin 500 lammasvahinkoa, kun 2000-luvun alussa niitä oli vuodessa noin sata. Lammastarhaus keskittyy Lounais-Suomeen.

Sudet tottuneet ihmisiin ja ihmiset suteen

Samalla on kasvanut ihmisten tekemien susihavaintojen määrä.

Esimerkiksi Laitilassa susihavaintoja on tehty viime kuukausina sen verran reippaasti, että kaupunki päätti aikaistaa koululaisten petovaarakuljetuksia.

Suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-järjestelmän mukaan Laitilan seudulla on tehty tänä vuonna 585 susihavaintoa.

Viime vuonna vastaavalta ajanjaksolta havaintoja kirjattiin 586, kolme vuotta sitten 283 ja vuonna 2015 vain 15.

Suurpetoyhdyshenkilö Veijo Jalonen kertoo, että susia on jouduttu hätistelemään ihmisten pihapiiristä esimerkiksi Kaivolan kylän ja jopa keskustan tienoilla.

Pasi Vuorio suhtautuu tuoreimpiin lukuihin hieman epäillen. Hänen mielestään suden läsnäolosta on tullut tietyillä seuduilla Laitilassakin niin arkipäivää, että asukkaat eivät enää viitsi jokaisesta metsänreunassa jolkottelevasta hukasta edes raportoida.

– Mutta jos alta 100 metriä asutusrakennuksesta näkee suden, pitää soittaa 112. Se on pihakäynti, hän painottaa.

Viisi kuudesta petoasiantuntijasta piti Turun Sanomien haastattelussa (30.9.) selvänä, että Lounais-Suomen susipopulaation käytös on muuttunut vähemmän ihmisaraksi.

Tätä mieltä olivat Loimaan seudun, Mynämäen seudun ja Salon seudun riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöt, Suomen riistakeskuksen susiasiantuntija Mikko Jokinen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola.

– Se on selvä, että onhan susien täytynyt Varsinais-Suomessa ihmisiin tottua, kun niitä siinä määrin siellä on, Kojola sanoo.

Pitäisikö suden metsästystä lisätä?

Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro oli sen sijaan sitä mieltä, että median uutisoimilla susihavainnoilla ja -vahingoilla ei ole mitään tekemistä suden käytöksen muuttumisen kanssa.

Lumiaro katsoo, että Suomessa on sen sijaan käynnissä kampanja, jolla yritetään saada suden kannanhoidollinen metsästys käyntiin.

Oli näin tai ei, Pasi Vuorion mukaan susia pitäisi metsästää nykyistä enemmän – etenkin, kun susi ei ole hänen mielestään Suomen metsissä mitenkään uhanalainen laji.

Luonnonvarakeskuksen maaliskuisen kartoituksen mukaan Suomessa oli reilut 300 sutta.

– Ongelma on se, että ei ole mitenkään määritelty, miten susimäärä levittäytyy kartalle. Ei ole väliä, vaikka kaikki Suomen sudet olisivat Laitilassa, Veijo Jalonen tuhahtaa.

Susi on tiukasti suojeltu laji EU:n luontodirektiivin perusteella, joten niitä saa ampua vain kannanhoidollisin perustein Riistakeskuksen tai Poliisin poikkeusluvilla.

– Susi ei enää välttämättä pelkää ihmistä, vaikka kuinka ihminen huutaa ja hakkaa kattilankansia yhteen. Ainut keino saada pelkoa aikaiseksi on se, että susia ammutaan. Jos aina, kun susi näkee ihmisen, paukahtaa, ja yksi tippuu joukosta, niin kyllä susi vetää sen johtopäätöksen, että tuota pitää pelätä, Pasi Vuorio toteaa.

Tutkimusprofessori Kojola allekirjoittaa näkemyksen siitä, että susi on oppivainen eläin, mutta ei näe ampumisen ratkaisevan automaattisesti ongelmia.

– Metsästämisen pitäisi olla valikoivaa, kannasta pitäisi poistaa selvästi ihmiselle tai kotieläimille riskialttiita yksilöitä, muuten se ei tuota tulosta. Tietysti, jos kaikki sudet hävitetään, niin riskiä ei ole, mutta se ei ole realistinen ajatus.

Tilannetta pitää seurata, korostaa tutkija

Kotieläinten raatelu sinänsä saattaa jo lisätä susipelkoa ja haitata ihmisten elinkeinoa, mutta että canis lupus todella raatelisi tai peräti tappaisi homo sapiensin.

Kysytään susitutkijalta suoraan: uhkaako susi ihmisen henkeä jotenkin enemmän kuin ennen?

– Sanon, että tilannetta pitää nyt seurata. Alkaako näitä susitapauksia ja ihmiskohtaamisia olla enemmän? Tapaukset pitää olla tarkassa syynissä, mutta yleisellä tasolla johtopäättely on ennenaikaista, Ilpo Kojola pyörittelee.

Riistanhoitoyhdistyksen miesten kanta tulikin jo selväksi. Pasi Vuorio tosin halusi korostaa vielä senkin jälkeen, kun sai jutun lukaistavakseen, ettei halua lietsoa mitään susihysteriaa.

– En näe, että susi rupeaa syömään ihmisiä, mutta on esimerkiksi uhkatekijä, että joku yksilö potkitaan pois yhteisöstä ja se saattaa käydä ihmisen kimppuun.

Laitilassa on tehty susihavaintoja esimerkiksi Kivijärven kylässä. Kuva: Juha Sinisalo

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.