Ukrainalainen Mariia Moskivska löysi taiteelliset lahjansa Suomessa. Hän on suunnitellut säkyläläiselle Kaino-neuleyritykselle kaksi ukrainalaiseen koristemaalaustyyliin pohjautuvaa kuviota, jotka löytyvät nyt yrityksen kevät- ja syysmallistoista. Yrittäjä Niina Sinisalo pitää yhteistyötä merkityksellisenä. On erityistä, että vaatteeseen neulotulla kuvion taustalla on oikea tarina, surullinen, mutta silti toiveikas, hän sanoo.
Mariia Moskivskan piirtämissä linnuissa saattaa olla symboliikkaa. Ukrainalaisesta perinteestä kumpuavan kuvion linnut muistuttavat hänen mukaansa feenikslintua.
Ne, kuten tiedämme, heräävät uuteen elämään sen jälkeen kun ovat palaneet tulessa.
Moskivskan lintukuviot koristavat säkyläläisen Kaino-neuleyrityksen syysmalliston neuletakkeja.
Ensimmäinen Mariia-mallisto ilmestyi viime keväänä, siinä oli kukkasia. Molemmat kuviot, kukat ja linnut, perustuvat ukrainalaiseen koristemaalaustyyliin, petrykivkaan.
Se on peräisin Ukrainan Dnipropetrovskin alueella sijaitsevasta Petrykivkan kylästä, jossa tekniikkaa on perinteisesti käytetty talon seinien ja arjen kodin esineiden koristeluun.
Kainon ja Säkylän Köyliöön sotaa paenneen 22-vuotiaan Mariia Moskivskan tiet kohtasivat, kun neulomoon otti yhteyttä kylällä asuva Veli-Pekka Suni. Hän kertoi yrittäjä Niina Sinisalolle nuoresta naisesta, joka piirsi ja maalasi ahkerasti.
– Hän kysyi olisiko minulla taiteellisesti lahjakkaalle tytölle jotain tekemistä, Sinisalo kertoo.
Sinisalo lupasi miettiä ja pyysi Moskivskan käymään. Mariialle löytyikin pian tekemistä, neulekuvioiden suunnittelun ohella hän maalaa samalla tekniikalla puisia koruja ja toimii yrityksessä kiireapulaisena.
– Näin heti, että hänellä oli selkeä oma tyyli, ja aloimme testata kuvioita piirtopöydällä. Alku oli vähän hankala, kun yhteistä kieltä ei ollut, mutta Mariia on kehittynyt kielitaidossa valtavasti, Sinisalo sanoo.
Lahjakkuus löytyi Suomessa
Syy miksi Moskivska päätyi äitinsä ja kahden teini-ikäisen sisaruksensa kanssa juuri Köyliöön, on heidän tätinsä, joka on töissä maatilalla kylässä.
Ukrainassa nuori nainen opiskeli taloutta, mutta oli aina haaveillut taidekoulusta. Lahjakkuutensa hän kuitenkin löysi vasta Suomessa.
– Ajattelin aina, etten ehkä ole riittävän hyvä. Täällä Niina on rohkaissut minua, hän kertoo.
Oman kädenjäljen näkeminen ihmisten yllä saa Moskivskan hymyilemään, ja nyt hän uskaltaa jo ajatella, että piirtäminen voisi olla jopa ammatti.
– Aion ehdottomasti jatkaa ja kouluttautua lisää, kun palaan takaisin Ukrainaan.
Taide on stressinpoistaja
Piirtäminen ja maalaaminen ovat olleet Moskivskalle myös arjen pelastus, hän kertoo sen helpottaneen vakavassa elämäntilanteessa.
– Ensimmäiset kuukaudet olivat erittäin vaikeita valtavan stressin vuoksi, ja näin painajaisia. Tunne on yhteinen kaikkien sotaa paenneiden kesken. Pikkuhiljaa aloimme sopeutua uuteen todellisuuteen. Ikävöin kuitenkin kotimaatani, sillä sydämeni on siellä.
Uusi työ on antanut tilaa hengittää, ja hän sanoo tunteneensa olonsa kotoisaksi. Suomessa ovat ilahduttaneet uudet kontaktit ja uuteen kulttuuriin tutustuminen.
Ukrainaan jäivät isä sekä poikaystävä, jonka kanssa Mariia on kyennyt pitämään yhteyttä päivittäin.
Kaikkien ystävien kanssa yhteydenpito ei ole onnistunut yhtä hyvin, ja hän kertoo, ettei ole kuullut Venäjän miehittämälle alueelle jääneestä ystävästään mitään syyskuun alun jälkeen.
Paluu aina mielessä
Moskivskalle on itsestään selvää, että sotatilanteen rauhoituttua hän palaa takaisin kotimaahansa. Vielä se ei ole mahdollista, vaikka hän on ollut mielessään lähdössä takaisin jo monta kertaa.
– Olin jo menossa käymään, mutta sekä isäni että poikaystäväni olivat sitä mieltä, että se olisi liian vaarallista. Epävarmuus jatkuu ja elämme päivä, tunti kerrallaan samalla tavoin kuin he, jotka puolustavat maatamme. Luotamme siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Moskivska on kotoisin Odlastista, joka sijaitsee aivan Valko-Venäjän rajan tuntumassa. Sijainti lähellä rajaa oli yksi syy siihen, miksi perheen äiti ja nuoret lähtivät maasta.
– Meillä oli pelko siitä, mitä maahan tunkeutuvat sotilaat voisivat naisille tehdä.
Helpotus saada auttaa
Kainossa tänään lanseeratun uuden malliston tuotosta osa menee kesämalliston tavoin suoraan Ukrainaan jääneiden ihmisten arjessa selviytymiseen.
Mahdollisuus auttaa on tehnyt Moskivskan iloiseksi, sillä monien sotapakolaisten tavoin hän sanoo aina välillä potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että on Suomessa turvassa, kun moni muu elää kotimaassa sodan kauhujen keskellä.
– Nyt voin tehdä jotain maani hyväksi.
Hyväntekeväisyyteen ohjatut rahat menevät hänen omien kontaktiensa kautta suoraan Ukrainaan.
– Tiedän, että rahoilla todella autetaan ihmisiä.
Ainutkertainen kokemus
Tutustuminen Mariiaan ja yhteistyö hänen kanssaan on ollut merkityksellistä myös neuleyritykselle. Niina Sinisalo pitää erityisenä sitä, että vaatteeseen neulotulla kuviolla on jokin merkitys.
– Taustalla on oikea tarina, surullinen, mutta silti toiveikas.
Mariian läsnäolo on hänen myös tuonut sodan lähelle ihan eri tavalla kuin uutisvirrasta seurattuna.
– Olemme täällä välillä, varsinkin alkuaikoina, istuneet ja itkeneet, kun Mariia on avoimesti kertonut asioita kotimaastaan. Hänen olonsa täällä jää meille mieleen ikuisiksi ajoiksi ja hän säilyy aina ystävänämme, Sinisalo sanoo.
Mariia-mallisto on saanut myönteisen vastaanoton.
– Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita Mariian suunnittelemista kuvioista, sillä design on erilaista. Ilman häntä emme olisi kokeilleet mitään vastaavaa, ja olisi ollut jopa kovin päälle liimattua, jos me täällä olisimme ryhtyneet tekemään ukrainalaisia perinnekuvioita, Sinisalo sanoo.
Kainossa Mariia Moskivskan koukeroiset kuviot siirtyvät neuleeseen edistyksellisen tekniikan avulla. Yrityksellä on ainoana Suomessa käytössä japanilainen neuletekniikkaa, jota varten oppi on pitänyt hakea ulkomailta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.