Raitilla astut entisajan kylätunnelmaan. Tien varrella on kauniita vanhoja pohjalaistaloja viehättävine pihapiireineen. Auto saattaa pilkistää jostakin pihasta, mutta muuten voisi kuvitella kävelevänsä Astrid Lindgrenin satukirjojen miljöössä yli sadan vuoden takaa.
Tämä ei ole museoaluetta, vaan nämä talot ovat ihmisten oikeita koteja. Näyttää, että talot olisivat seisseet paikallaan vähintään 150 vuotta, mutta oikeasti alue on syntynyt vasta viime vuosikymmeninä. Vanhat talot ja piharakennukset on pelastettu eri puolilta Pohjanmaata ja siirretty tänne.
Talon nimeksi tuli Solsidan
Anne Levlin ja Karl-David Långbacka olivat etsineet vanhaa taloa jo muutaman vuoden, mutta oikeanhenkistä ei löytynyt. Yhdestä talosta he olivat jättäneet tarjouksen, ja pettyneet sen mentyä ohi.
Sitten sattumalta eräänä perjantai-iltana he huomasivat myynti-ilmoituksen talosta Stundarsin perinnekylässä. Näyttö järjestyi samalle viikonlopulle ja ostopäätös tehtiin nopeasti.
– Tämä oli juuri sen tyylinen, josta olimme haaveilleet.
Historia kiinnostaa molempia. Långbacka on ammatiltaan historianopettaja ja Levlin on aina vitsaillut syntyneensä väärään aikaan, kun kaikki vanha kiehtoo häntä niin paljon.
Talon valmistumisvuodesta ei ole tietoa, mutta se on sijainnut alun perin Maalahdessa kahdessakin paikassa, viimeksi Långåminnessa 1900-luvun alusta. Talossa oli asunut kolme naimatonta veljestä. Heidän kuoltuaan talo jäi tyhjilleen.
Aiemmat asukkaat siirsivät talon Stundarsiin, ja se valmistui muuttokuntoon vuonna 2000. Levlin ja Långbacka muuttivat lapsineen taloon vuonna 2013 ja nimesivät talon Solsidaniksi.
Pihalla keiteltiin punamultaa
Parilla ei ollut kokemusta näin vanhan talon kunnossapidosta etukäteen.
– Hyvin on silti pärjätty. Tarvittaessa yhteisöstä saa neuvoja. Långbacka sanoo.
Isoa remonttia ei tarvinnut tehdä ja pihankin edelliset asukkaat olivat suunnitelleet hyvin.
– Aina kukkii jokin, Anne Levlin iloitsee.
Perinnemenetelmät ovat kahdeksan vuoden aikana tulleet tutuksi.
– Yksi kesä keittelimme pihalla punamultaa ja maalasimme talkoilla kaikki rakennukset. Hinnaksi tuli 0,73 euroa litralta, Långbacka kertoo.
Tontin piharakennukset on siirretty Närpiöstä ja Korsnäsistä. Yksi varastoista kunnostettiin kesähuoneeksi, jossa voi syödä illallista ja istua vieraiden kanssa.
Markkinoilla munkkipossun paistajina
Perheen lapset, nyt 10-vuotias Klara Levlin ja 12-vuotias Viljami Levlin, olivat vielä pieniä, kun perhe muutti Solsidaniin. Kylältä on löytynyt kavereita, ja koko Stundarsin alue on ollut leikkipaikkana. Alueella on myös eläimiä: hevosia, lampaita, vuohia ja kanoja.
– Tämä paikka on tosi idyllinen. Tykkään näistä maisemista, ja luonto on lähellä, sanoo Viljami Levlin.
Kaupunkiin on lyhyt matka ja Sulvan kylä on vireä. Perhe osallistuu myyjinä ja munkkipossujen paistajina Stundarsin suosituille markkinoille ja muihin tapahtumiin.
– Se kuuluu vähän asiaan. Elämme symbioosissa ulkoilmamuseon kanssa: annamme ja saamme molemmin puolin, Levlin sanoo.
Långbacka kuuluu myös Stundarsin hallitukseen ja toimii alueella oppaana.
– Kävijätutkimuksen mukaan Stundarsin kävijöistä 70 prosenttia on sadan kilometrin säteeltä tulevia suomenkielisiä, hän kertoo.
Julkisivuja säädellään, sisätiloja ei
Perinnetaloalueella säännöt sanelevat julkisivua ja piha-aluetta. Talossa pitää olla muun muassa kivijalka, perinteiset ikkunat ja katolla tiilet tai pelti. Pihaan ei tule rakentaa suuria terasseja. Sisätiloille saa kukin tehdä mitä haluaa.
– Haluamme, että koti toimiva paketti. Tämä on asuintalo, ei museo, Levlin ja Långbacka muistuttavat.
Suuri tupakeittiö on kodin sydän, jossa perhe viettää eniten aikaa.
– Tuntuu, että olohuoneen puolta ei välttämättä tarvitsisi aina talvella edes lämmittää. Pärjäisimme oikeastaan pelkällä keittiöllä, Anne Levlin naurahtaa.
Huonekalut ovat joko perintöä tai kirpputori- ja roskalavalöytöjä, joita on kunnostettu. Sisustustyyli vapaa ja rento, eikä siinä ole tavoiteltu yhtenäistä, tyylinmukaista kokonaisuutta.
– Jos löydämme jotain mielenkiintoista, otamme. Filosofiamme on elää enemmän kuin miettiä pieniä yksityiskohtia.
Talojen määrä tuplaantunut
Idyllinen asuinalue syntyi 1970-luvulla muutamien aktivistien innostuksesta. Oli kuitenkin vähällä, ettei paikalle tullut ihan muuta. Aluetta oltiin kaavoittamassa pieniksi tonteiksi, joihin tulisi 48 uutta omakotitaloa, rivitaloja ja elementtipienkerrostaloja.
Joukko perinnerakentamisesta kiinnostuneita ehdotti toisenlaista ratkaisua: tehdään väljä alue, jossa pihat olisivat kuin ennen pohjalaiset pihapiirit, ja siirretään sinne purku-uhan alla olevia vanhoja taloja.
Idea oli poikkeuksellinen sen ajan ihanteisiin nähden, mutta ehdotus meni läpi.
Aluksi alueelle kaavoitettiin tontit yhdeksälle talolle, mutta nyt se on laajentunut ja kasvanut yli 20 talon kokonaisuudeksi. Alue laajenee Söderfjärdenin suuntaan ja paraikaakin on meneillään parin siirretyn talon kunnostusprojektit.
Asukkaita houkutellaan raitilta
Stundarsin eläkkeelle jäänyt intendentti Peter Båsk on yksi alueen ensimmäisistä asukkaista. Hän tekee edelleen jatkuvasti työtä houkutellakseen asukkaita alueelle.
– Näin juuri tässä tiellä kävelemässä nuorenparin Laihialta. Pysäytin heidät, ja kehotin, että ottakaa talo mukaan, täällä on teille tontti.
Alueelle halutaan nuoria perheitä.
– Välillä olimme huolissamme, että tästä tulee eläkeläisten paikka, mutta nyt meillä on onneksi monia lapsiperheitä, Båsk iloitsee.
Kiinnostuneita käy ympäri Suomen
Rakennuksia kunnostettaessa on käytetty paljon kierrätysmateriaalia. Solsidanin kattotiilet ovat esimerkiksi vanhasta kotitalouskoulusta.
Menneinä vuosikymmeninä myös tällä alueella tehtiin virheitä.– Käytettiin vuorivillaa tai muovia. Niitä on sitten vaihdettu hengittäviin materiaaleihin, Båsk kertoo.
Stundarsin museo on erikoistunut rakennusperintöön, ja siellä järjestetään kursseja aiheesta.
– Innostus vanhaan on nyt suuri. Vanhojen talojen entisöinti on elämäntapa, eikä valmista tule koskaan, Båsk tietää.Alueelle on siirretty taloja muun muassa Närpiöstä, Pedersörestä, Vaasasta, Vöyriltä ja Teerijärveltä. Peter Båsk saa usein soittoja, joissa tarjotaan hirsirunkoja. Tarjoaja joutuu kuitenkin monesti pettymään hinta-arviossa: vanhat talot eivät ole hinnoissaan.
Taloja tulee vastaan myös sattumalta maakunnassa liikkuessa. Omaan pihapiiriinsä Båsk bongasi 1700-luvun vanhan sotilastorpan Vöyriltä.
Stundarsin perinnetaloalue on ainutlaatuinen myös valtakunnallisesti, ja herättää kiinnostusta. Esimerkiksi tuoreimmassa ET-lehdessä on iso reportaasi alueelta.
– Ympäri Suomen on käyty katsomassa ja ottamassa mallia, mutta muualle ei ole saatu aikaan näin laajaa kokonaisuutta, Båsk sanoo.
Mustasaaren kunnassa virkamiehet ja poliitikot arvostavat aluetta.
– Stundars on ainutlaatuinen paketti, joka houkuttelee kävijöitä.
Teksti: Laura Krohn
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.