Vaikeat ja hankalat asiat saavat Satu Helinin liekkeihin

Satu Helinin yksi tärkeimmistä paikoista Raumalla on Monnan hautausmaan, jonne hänen miehensä Erkki on haudattu. He ehtivät olla tiivis parivaljakko yli 40 vuoden ajan. Kuva: Juha Sinisalo

Länsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.

Kun Rauman kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Satu Helin, 65, valittiin tehtäväänsä vuonna 2018, teki hän paluun kotikaupunkiinsa. Hän ei uskonut näin koskaan tapahtuvan, sillä vuodet olivat vieneet hänet ja hänen miehensä Erkin Raumalta kansainvälisille markkinoille.

Perhettä yritettiin saada monet kerrat palamaan Raumalle, mutta tuolloin aika ei ollut siihen kypsä.

– Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa "ei koskaan", nauraa Helin.

Vaikka Helinit olivat pitkään pois Raumalta, ei napanuora kotiseudulle koskaan katkennut. He viettivät perheenä täällä kesät ja Erkin äiti varmisti, että perheelle riitti muun muassa raumalaista luettavaa.

Helinin mielestä elämän pitää antaa kuljettaa omaa reittiään.

– Raumalla avautunut työmahdollisuus kuljetti meidät lopulta takaisin.

Suunta aina eteenpäin

Ylioppilastutkinnon jälkeen opinnot kuljettivat naisen Raumalta Poriin sairaanhoitaja- ja erikoissairaanhoitajaopintoihin. Vaihtoehtoisena koulutuspolkuna oli kauppakorkeakoulu. Sinne hän ei lopulta koskaan hakenut, sillä käytännönläheinen auttamistyö veti puoleensa.

Hoitoalan työ ei Helinille kuitenkaan riittänyt. Ei siitäkään huolimatta, että anatomian, fysiikan ja kemian opinnot sujuivat opiskeluaikana loistavasti. Jopa niin loistavasti, että hänet yritettiin saada hakemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan.

– Hallinto-, organisointi- ja talousjohtaminen on aina innostanut. Työtehtäväni ovat alusta alkaen liittyneet kehittämiseen, muutokseen ja vaikuttamiseen.

Työelämä onkin kuljettanut Heliniä niin yliopistomaailmassa, ammattikorkeakoulussa kuin valtakunnallisissa järjestöjohdon tehtävissä.

– Olen onnellinen siitä, että olen saanut nähdä ja kokea isoja uudistuksia monella eri sektorilla.

Raumalla heti tositoimiin

Raumalla Helin pääsi hyppäämään suoraan niin sanotusti liikkuvaan junaan. Kesällä 2018 akuuttina asiana oli muun muassa Kaunisjärven vanhainkodin peruskorjaushanke. Asia oli ennen Helinin töiden alkua palautettu uudelleen valmisteluun.

– Mitä sen uudelleen valmistelun sitten piti olla, sitä ei kukaan oikein tiennyt. Siitä sitten lähdettiin tiivistämään lääkinnällisen kuntoutuksen ja ikääntyneiden palvelujen prosesseja ja luomaan uusia toimintamalleja.

Aina kun organisaatioon tulee uusi johtaja, odotusarvot nousevat korkealle. Näin kävi myös Helinin kohdalla.

– Ihan kuin minä olisin ollut jokin ihmeidentuoja olemassa olevaan systeemiin. Eihän se niin mene.

Helin sanoo kuitenkin olevansa juuri nyt työssä, josta nauttii suuresti. Hän pitää siitä, että on oma henkilökunta ja käsiteltävät asia ovat riittävän isoja. Innostusta nostattaa myös se, että työt saadaan yhteistuumin organisoitua ja toimintaprosessit laitettua kuntoon.

– Täytyy myöntää, että viime vuosina meillä olleet asiat kuten korona ja erikoissairaanhoidon liikkeenluovutus ovat sytyttäneet minut. Tilanteet ovat antaneet aivoille kyytiä.

Elinikäinen oppiminen mahdollista

Helin puhuu intohimolla elinikäisestä ja jatkuvasta oppimisesta. Hänen mielestä, koskaan ei kannata jättää opintoja sivuun.

– Minulla oli se onni, että puolisoni kannusti opinnoissani myös taloudellisesti. Lisäksi hän teki paljon kotitöitä ja oli lasten kanssa. Olen ollut siinäkin mielessä etuoikeutettu.

Helin myöntää, että perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen vaatii kuitenkin sumplimista, kun läheiset olivat Raumalla. Jotenkin arki aina järjestyi.

– Aika paljon muuta on kyllä pitänyt jättää elämästä pois.

Sillä Helin siihen, että perheen muuttaessa ympäri Suomea, ei ystävyyssuhteiden luomiseen ole jäänyt juuri aikaa.

– Elämämme keskittyi aina perheeseen, johon ovat tiiviisti kuuluneet myös oma äitini, Ekin vanhemmat ja sisarustemme perheet. Meillä ei ollut kauhean laajaa sosiaalista piiriä, eikä sydänystävien joukkoa.

Rakkautta yli 40 vuotta

Helinin lapsuudenkoti sijaitsi Kappeliluhdankadulla Syväraumassa. Samalta kadulta oli kotoisin myös hänen edesmennyt puoliso Erkki. Kaksikko tunsi toisensa pikkulapsista saakka. Välillä polut erkanivat, kun kaveripiirit ja muutto veivät molempia eri suuntiin.

– Olin häneen kauhean ihastunut jo pienenä. Hän ei kyllä tuolloin välittänyt minusta pätkän vertaa. Olen joskus sanonut, että kun minusta tulee isompi, menen Ekin kanssa naimisiin.

Lopullisesti parin polut kohtasivat lukion penkkareissa, ja lakkiaisten jälkeen vuonna 1976 he ryhtyivät virallisesti seurustelemaan.

– Kai tämä liittomme on ollut elämäni pisin taivutteluprojekti, nauraa Helin.

Sairastuminen oli shokki

Viime syksy oli Helinin elämän raskain. Kevättalvella 2021 Rauman telakalla ilmeni iso koronarypäs. Tilanne oli paha, ja sen taltuttamiseen tarvittiin runsaasti sote-voimia, alueellisia ja valtakunnallisia asiantuntijoita, telakan johtoa ja myös Satu Heliniä. Samaan aikaan Helinin puoliso sai pysäyttävän diagnoosin.

– Hänellä todettiin keuhkopussinsyöpä, joka oli diagnoosina ihan käsittämätön. Yleensä se tulee henkilöille, jotka ovat työskennelleet asbestin parissa. Samaan aikaa tummat pilvet synkkenivät entisestään työrintamalla.

Sairaus eteni ja hoidot lopetettiin. Työ ja perhepiiri auttoivat häntä kuitenkin pitämään kiinni elämästä.

– Ekikin sanoi aina, että haluaa tehdä töitä ja osallistua kotiarjen asioihin niin pitkään kuin mahdollista. Hän halusi, että säästän itseäni, että jaksaisin jatkossakin.

Satu on miehelleen monesta asiasta kiitollinen. Hän on päässyt miehensä työn kautta kokemaan monia asioita, joita voi nyt muistella ilolla.

– Olen monta kertaa sanonut, että harvalla miehellä on niin paljon munaa, että pystyy ja haluaa vilpittömästä tukea puolisoaan opinnoissa, urallaan ja kaikissa asioissa. Ja samalla on myös itsellään merkittävä kansainvälinen ura johtajana ja asiantuntijana.

Ison surun vuosi

Erkki menehtyi viime vuonna hieman ennen joulua. Sairaus johti kuolemaan nopeasti.

Satu oli päättänyt hoitaa Ekin kotona hänen toiveitaan toteuttaen. Hän kertoi päätöksestään avoimesti kaikille.

– Sanoin, että olen töissä niin paljon kuin pystyn. Samaa halusi myös Eki.

Helin antaa kiitosta tilanteen hoitamisesta niin omalle työyhteisölleen kuin kotisairaalallekin.

– Pystyin saattohoitovaiheeseen asti tekemään töitä osin toimistolla, osin etänä. Olin kovin onnellinen siitä, että pystyin häntä yhdessä lasten kanssa loppuun saakka kotona hoitamaan.

Kotisairaalan lisäksi iso tuki vaikeassa tilanteessa oli sairaalasielunhoitaja Sari Järnforsista.

– Vaikka emme mitään aktiivisia seurakuntalaisia olleet, sai Eki uskosta valtavaa lohtua itselleen. Hän sai rauhan, ja diplomi-insinöörinä kaipaamansa tavoitteen, mikä oli tässä tapauksessa päästä taivaan kotiin. Se jätti meille läheisille hyvän mielen surun keskellä.

Tulevaisuus askarruttaa

Viime kuukausina Helin on alkanut pohtia, kuka hän on nyt. Hän muodosti Erkin kanssa tiiviin kaksikon, joka jakoi keskenään niin perhearjen kuin työelämän tyvenet ja myrskyt. Elämä oli monella tavalla suunniteltua etukäteen. Yllättäen tullut sairaus romutti suunnitelmat hetkessä.

– Olimme sairauden edessä ihan rähmällämme. Nyt olen monella tavalla yksin.

Vaikka Helinin elämä on muuttunut lopullisesti, ovat samat asiat hänelle edelleen tärkeitä – perhe, työ ja vapaa-ajanasunto Konginkankaalla.

– Nytkin vietän kaikki vapaa-aikani Keiteleen kodissamme. Suunnitelmissa oli muuttaa Ekin kanssa eläkkeelle siirtymisen jälkeen Helsinkiin. Nyt suunta on vaihtunut Keski-Suomeen.

Työelämä vetää edelleen Heliniä puoleensa, vaikka toisaalta myös tulevat eläkevuodet mietityttävät.

– Minulla on jo lapsenlapsia, joiden elämässä haluan olla tiiviimmin mukana ennen kuin he ovat teini-ikäisiä, hän naurahtaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.