Olen kokenut alkoholin hyvät ja älyttömän huonot puolet, aloittaa toipuva alkoholisti Sakari "Sakke" Salovaara. Salovaara on käynyt vuonna 2016 Minnesota-malliin pohjautuneen päihdekuntoutuksen Rymättylän Rehapissa, jonka toiminta on jatkunut sittemmin päihdehoitokeskus Kantamossa Kärkölässä. Kuntoutuksen jälkeen mies oli täysin raitis 7,5 kuukautta.
– Tällä hetkellä en voi sanoa olevani täysin raitis. Tänään en ota, huomisesta en tiedä. Pelkään joka päivä, että tartun pulloon.
Salovaara kouluttautui päihdekuntoutuksen jälkeen myös kokemusasiantuntijaksi. Sen lisäksi, että hän auttaa muita alkoholisteja, auttaa hän toiminnallaan itseään. Hän on vetänyt Raumalla myös Minnesota -kuntoutukseen liittyviä jatkohoitoryhmiä. Vertaistuki onkin alkoholistille avusta tärkein.
– Vain toinen kokenut voi ymmärtää, millaisesta sairaudesta on kysymys. Myös läheisten ja ystävien apua on toipumisessa tärkeää, mutta rakastamalla ei ketään raittiiksi saa.
Viina on vienyt liian monta kaveria
Salovaara kertoo tarttuneensa pulloon jo 15-vuotiaana nuorena miehenä, kun maailma vei hänet merille. Sen jälkeen kostea elämä jatkui muun muassa kodinkonekauppiaana.
Erityistä huuma-aikaa ala eli 80-luvulla, jolloin VHS-videolaitteet yleistyivät kodeissa. Maahantuojien palkintomatkoilla ei lasiin syljetty.
– Pikkuhiljaa alkoholin käyttö lisääntyi. Pisimmät putkeni ovat olleet viiden viikon mittaisia.
Yleensä Salovaaran juominen tapahtui kotona. Kapakkaan tai kylille ei ollut tarvetta lähteä.
– Sanon sen suoraan, ettei mikään ole niin kivaa kuin ottaa pientä kuppia kavereiden kanssa. Jos asia ei pysy hallinnassa, silloin ollaan vaarallisilla vesillä.
Mies kertoo voivansa juoda nykyään yhden saunakaljan ilman ongelmia. Viinasta hänet pitää irti oma tahto, mutta myös ystävien karut kohtalot.
– Muutaman viimeisen vuoden aikana minulta on kuollut viinan aiheuttamiin sairauksiin ainakin viisi tuttua. Olen leikannut heidän kuolinilmoituksensa talteen. Pidin niitä taannoin jopa jääkaapin ovessani.
Maksusitoumuksen saaminen hankalaa
Salovaara haki pitkään apua jo ennen Rymättylään menoa muun muassa AA-kerhosta ja lyhytaikaisista katkoista. Läheiset yrittivät myös auttaa miestä ulos päihdekierteestä.
– Lopullinen päätös syntyi, kun ystäväni, joka oli käynyt Minnesota -kuntoutuksen läpi, suositteli sitä minulle.
Pitkän taiston jälkeen Salovaara sai Rauman kaupungilta maksusitoumuksen kuntoutukseen. Ilman Helsingissä toimivan päihdeasiamiehen apua sitoumusta ei miehen mukaan olisi tullut. Maksusitoumuksen saaminen Raumalla on hänen mielestään edelleen liian hankalaa.
– Kyseessä on kallis kuntoutus, jonka pystyvät itse maksamaan vain hyvin toimeentulevat henkilöt. Mallin hoidot ovat kuitenkin vaikuttavia. Noin 73 prosenttia osallistujista raitistuu.
Minnesota -mallissa toipuminen perustuu vertaistukeen ja itsensä kohtaamiseen. Kaikki kuntoutuksessa olevat työntekijät ovat toipuneita alkoholisteja. Kantamon henkilökuntaan kuuluu myös raumalaissyntyinen kirjailija Kalle Lähde, jonka omakohtaiset romaanit Happotesti ja Loppuluisu ovat monelle alkoholistille kuin omakuvia.
– Kirjoista sai paljon ajateltavaa. Ihan kuin olisin lukenut omasta itsestäni.
Sillanpielessä tehdään hyvää työtä
Suomessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 560 000 alkoholin ongelmakäyttäjää, joista jokainen sairastuttaa noin neljä läheistään. Pelkästään Raumalla on näiden lukujen valossa tuhansia alkoholin suurkuluttajia.
– Yritin omalla valtuustokaudellani pitää asioita esillä, mutta ei niitä oikein otettu tosissaan.
Raumalla toimiva Sillanpielen toimintakeskus saa Salovaaralta kiitosta. Sieltä käydään miehen luona tai soitetaan muutaman kerran viikossa.
– Siellä on sitoutunutta ja ammattitaitoista väkeä. Olen saanut heiltä apua myös ihan käytännön asioihin kuten Kelan kanssa asiointiin.
Voiko alkoholisti olla kohtuukäyttäjä?
Alkoholismiin liittyy edelleen vahvasti häpeä. Sitä tuntevat niin alkoholisti itse kuin hänen lähipiirinsäkin. Häpeä estää usein myös avun hakemisen. Ongelma halutaan peittää ja vaieta.
– Moni on sitä mieltä, että jos juo viiniä ja olutta, mitään ongelmaa ei ole, hymähtää Salovaara.
Vain harva alkoholisti toipuu kohtuukäyttäjäksi, vaikka se on monen toiveissa.
– Se voi olla mahdollista, mutta yhtä vaikeaa kuin pärekaton kulotus, toteaa Salovaara.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.