Vain osa maailmasta siirtyy kesäaikaan

Kellojen siirtäminen kesäaikaan tapahtuu maailmalla eri aikaan eikä kaikkialla käytäntö ole lainkaan voimassa.

Suomen Kelloseppäliitto ry viettää kumppaneineen Kellojen päivää kesäaikaan siirtymistä edeltävänä lauantaina 28. maaliskuuta 2015. 

Kesäaikaan siirtymisen historia ulottuu 1800-luvulle, mutta vielä nykyisinkään kaikissa maissa ei kelloja siirretä edestakaisin kesä- eikä niin sanottuun normaaliaikaan.

Suomessa kesäaikaa kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1942. Kesäaika otettiin kokeilujen jälkeen käyttöön monessa Euroopan maassa vasta 1980, Suomessa vuodesta 1981.

Kesäaika on yleisimmin käytössä leudoilla ilmastoalueilla, missä päivänvalon määrä vaihtelee eri vuodenaikoina huomattavasti enemmän kuin trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Kesäaika on käytössä pääosin Pohjois-Amerikassa, osin Etelä-Amerikassa, koko Euroopassa ja osassa Lähi-itää.

Kesäaikaan ei siirrytä muun muassa Islannissa, Australiassa, Kaukoidässä ja Keski-Afrikassa.

Päiväntasaajan lähellä sijaitseville alueille kesäajasta ei olisi juurikaan hyötyä, kun aurinko paistaa muutenkin noin 12 tuntia ympäri vuoden. Venäjä luopui kesäajasta vuonna 2014 ja siirtyi pysyvästi normaaliaikaan. Muutoksen taustalla oli kansalaisten tyytymättömyys talviaamujen pimeyteen.

Kesäaikaan siirrytään maailman eri alueilla hieman eri aikaan: Esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäaikaan siirtyminen tapahtuu usein eri aikaan kuin Euroopassa. Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kesken kesäaikaan siirtyminen on kuitenkin vuodesta 1997 alkaen tapahtunut samana päivänä. Virallinen Euroopan Unionin kesäaikadirektiivi (2000/84/EY) tuli voimaan vuonna 2002.