Susi ei jaa suomalaisia tai ruotsalaisia uutisissa kahteen leiriin, vaikka media näin välillä kertoo. Näin arvioi Aku Ahlholm väitöstutkimuksessaan.
Susien vastustajat ja puolustajat ovat äänekkäitä, mutta eniten susiuutisissa esiintyy niin sanottua muodollista puhetta: haastateltu ei ota kantaa susipolitiikkaan tai paljasta arvojaan ja tunteitaan.
Ahlholmin väitös on ensimmäinen laaja tutkimus suurpetouutisista Suomessa ja Ruotsissa. Ruotsin kielen väitös tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina.
Väitöksen mukaan susiuutisissa haastatellaan yleensä viranomaisia ja tutkijoita. Susiuutisessa haastateltu viranomainen on Suomessa tavallisesti poliisi ja Ruotsissa ympäristöviraston tai lääninhallituksen edustaja.
Ei enää pahan vertauskuva
Ahlholmin mukaan susiuutisointi muuttui 1990-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Susi muuttui uutiskielessä pahan vertauskuvasta yhä useammin myönteiseksi. Kun sutta puolustavat äänet lisääntyvät, samalla konflikti ihmisten välillä synkkeni uutisissa – vaikka enemmistö kommentoijista ei paljastakaan asennettaan susiin.
– Puolustus voimistaa vastustusta ja päinvastoin. Tällaisia me ihmiset olemme tai tällaisina me näyttäydymme uutisessa. Susiuutisen tutkiminen on paljastanut enemmän meistä ihmisistä kuin sudesta itsestään, Ahlholm sanoo tiedotteessa.
Väitös niin ikään kertoo, että toimittajat arvottavat ääniä susiuutisissa eri tavoin. Herkimmin otsikossa siteerataan eläintenomistajia, metsästäjiä ja poliiseja. Harvoin otsikkoon pääsevät tutkijat, ympäristöjärjestöjen edustajat ja muut viranomaiset.
Suomen ja Ruotsin susiuutisissa haastatelluista liki kolmannes on viranomaisia ja viidesosa tutkijoita. Sekä ympäristöjärjestöjen edustajia että metsästäjiä on haastatelluista noin kymmenesosa.
STT
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.