Valoa tunnelin päässä


Samae Koskisen tuore single Spoon river on juuri sitä, miltä hänen tuleva, vielä nimeämätön levynsä kuulostaa. Eteenpäin suuntautuvaa, ilmavaa ja positiivista poppia.
Levyn positiivinen pohjavire muutti myös sen julkaisuaikataulua.
– Levy oli valmis jo syksyllä, mutta en halunnut julkaista sitä silloin, talvea vasten. Se olisi ollut huono ajoitus. Levyllä mennään valoa päin ja siinä on toivoa tulevasta. Unohdetaan eurokriisit ja muut ongelmat.
Positiivisen popin ilosanoman Koskinen löysi jo teini-ikäisenä Riihimäellä asuessaan.
– Se oli silloin kapinaa kuunnella jotain hiljaista ja herkkää Belle & Sebastiania tai Velvet Undergroundia, kun muut kuuntelivat metallia.
Vaikka maaliskuun alussa ilmestyvä levy onkin tehty ilon kautta, Koskinen kertoo, että sen sanoituksissa sivutaan myös kuolemaa ja menetettyä rakkautta. Kuten Spoon river -sinkussakin.
– Spoon river syntyi erikoisesti. Tein sen sävelen vartissa ja sanojen kanssa pähkäili vuoden.
– Sanoittaessani haluan kääntää jokaisen kiven, mennä jokaisen hahmon sisään ja luoda todella selkeän maailman laulun sisään.
Tuotteliaan Koskisen mukaan säveltäjän ja sanoittajan työ ei hänen kohdallaan ole inspiraation odottelua punaviinilasia huljutellen.
– En odottele mitään johdatusta, vaan istun kuin naulittuna koneen edessä. Välillä käyn Tepon kanssa ulkona ja jatkan.
Tulevaa levyä hän on äänittänyt vuoden ajan Jukka Immosen studiolla Helsingin Punavuoressa. Pitkä, aikatauluista vapaa työtapa on tuonut levylle vapautuneen tunnelman, mutta myös jousikvartetin, jossa soittaa Helsingin kaupunginorkesterista ja Radion Sinfoniaorkesterista tuttuja soittajia.

Ensimmäisen kokemuksen jousikvartetista Koskinen sai viime kesänä Hauhon kamarimusiikkifestivaalilla, jossa kokoonpano esitti hänen kappaleitaan.
– Se tuntui aivan siltä kuin olisi ollut kuuntelemassa jotain todella hyvää orkesteria, jossa itse soittaa mukana.
Vaikka kokoonpano harjoitteli kappaleita vain kerran, jäi esiintymisestä hinku tehdä lisää.
– Olen aina ajatellut, että popmusiikkia ja klassista musiikkia on luonnollista yhdistellä, Koskinen pohtii ja viittaa The Beatlesin Eleanor Rigby -kappaleeseen.
– Esimerkiksi sinfoniaorkestereissa on aivan poskettoman hienoa dynamiikkaa.
– Aivan kuin taidenäyttelystä tullessa on pää aivan tyhjä, kun ei ole välttämättä tajunnut kaikkea näkemäänsä. Kaikki epäolennainen on huuhtoutunut pois.
Samae Koskisen ja jousikvartetin yhteistyön hedelmiä pääsee kuulemaan Porin Kulttuurikulmassa tämän viikon lauantaina.
– Täytyy sanoa, että on ilo ja kunnia päästä esiintymään näin kovatasoisten muusikoiden kanssa.

Jos jousikvartetin kanssa harjoittelu on ollut vähäistä mutta sitäkin tehokkaampaa, Samae Koskinen on käyttänyt aikaa rutkasti enemmän oman bändinsä kanssa treenaamiseen.
Samae Koskisen Korvalääke -yhtyeeseen kuuluvat basisti Veli Kauppinen, rumpali Jani Ketonen, kitaristi Olli Nurminen ja kosketinsoittaja Heikki Puhakainen.
Kokoonpano keikkailee pääsiäisestä vappuun ja sen jälkeen ahkerasti kesän festareilla.
– On ollut tosi hyvä meininki, kun ollaan treenattu koko syksyn ajan pari kertaa viikossa. Aikaisempien bändien kanssa ollaan treenattu periodeittain, mutta tämä on ollut parempi vaihtoehto.
V