Mikä on kun ei kelpaa. Sen ongelman edessä on Rauman teatterin uudessa musiikkikomediassa takavuosien laulajatähti Sebastian (Joni Leponiemi). Näytelmän alkukohtauksessa artisti on kiljuvan fanijoukkonsa ympäröimänä. Kymmenen vuotta myöhemmin hypetys on sulanut ja levymyynti sakkaa. Katsojalle jää tosin epäselväksi mihin artistin suosio perustuu.
Takaseinän hauska projisointi irvailee siitä, mihin kaikkeen on menestyksen eteen taivuttu, skaala ulottuu hevistä kirkkomusiikkiin.
Nyt artisti on siinä pisteessä, että esiintymislavana on baarin nurkka ja elantoa pitää haalia tekemällä radiomainoksia.
Puuhakas manageri Paavo (pesunkestävä koomikko Timo Julkunen) saa kuningasidean artistin uran pelastamiseksi.
Käsikirjoittaja Osku Valve on napannut ideansa 1970-luvun aidoista tapahtumista. Tuolloin Salomon-niminen laulaja päätyi lavastamaan kuolemansa saadakseen julkisuutta. Sen tavoittelu keinoja kaihtamatta ja toisaalta lööppimedian tapa toimia ovat Valveen käsikirjoituksen teema.
Musiikkikomedia on kuitenkin sijoitettu nykyaikaan ja vuosikymmenten takainen julkisuustemppu ei ihan toimi tässä ajassa. Sen sijaan komedia ruotii kyllä paikoitellen hauskasti sensaatiomedian tapaa paisutella, värittää, nostaa esiin toisarvoisia asioita ja jopa vääristellä asioita.
Erityisen ajankohtaista satiiri on pikkurikollinen Tiirikka Toivosen (Pekka V. Louhimo) hahmossa. Hän tekee manageri-Paavon avulla nousun putkasta lööppeihin päätyväksi räppäritähdeksi.
Osansa saa myös tämän päivän tapa tehtailla hittibiisejä, kaava tietokoneeseen ja that´s it. Näin Sebastiankin lopulta nousee itsensä uudelleen löytäneenä takaisin kansansuosioon.
Tarina ja henkilöhahmot jäävät ohuiksi, mutta Rauman teatterin kantaesitys on kokonaisuutena hyväntuulinen ja viihdyttävä paketti. Sen parasta antia ovat osaava livebändi, Antti Parankon raikkaat sovitukset takavuosikymmenten iskelmähiteistä (bonuksena uusi kappale), Jouni Prittisen lennokkaat koreografiat ja koko ensemblelta mallikkaasti sujuvat laulunumerot.
Itse laulajatähteä – Joni Leponiemi on hyvä laulaja – olisi voinut kuunnella enemmänkin, ja esimerkiksi rokahtava versio Lilja ruusu kirsikkapuu -kappaleesta soi komeasti.
Tyttöystävää esittävällä Ninni Kekillä, joka on stailattu aivan Erika Vikmanin näköiseksi, on parikin näytön paikkaa.
Esityksen tärkeät laulu- ja tanssitaitoiset vahvistukset ovat vierailijat Pekka V. Louhimo ja Heli Lyytikäinen. Louhimon näkyvin roolihahmo, Tiirikka Toivonen alias Mc Karma, on mainio, samoin kuin näyttelijän tulkinta kappaleesta Maailma se on kuin silkkiä vaan.
Lyytikäisen ääni pääsee esille useassa kappaleessa. Yleisön mukaan tempaavassa Dirlanda räpissä hän on hauskasti laulajatähti Sannia muistuttava fiittari.
Lavastus toimii kätevästi kahdella pyörivällä näyttämökuvalla. Projisoinnit ovat oiva valinta: yleisö saa seurata Sebastianin vaiheita screenille heijastettujen iltapäivälehtien lööppien välityksellä.
Rauman teatterin keskeiseksi ohjelmistolinjaukseksi ovat muodostuneet kotimaiset, uudet musiikkikomediat. Nämä tuulipukumusikaalit eivät ehkä tarjoa perinteisten musikaalien säihkettä, mutta ovat koko kansan mutkatonta estradiviihdettä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.