Vanhusten maksulliset seurapalvelut ovat yleistyneet. Ensimmäisenä Suomessa tällaista palvelua alkoi vuonna 2017 tarjota Seurana Oy, joka rekrytoi nyt eläkeikäisiä seuralaisia myös Raumalla ja Laitilassa.
Vanhusten maksulliset seurapalvelut ovat yleistyneet: ystävyyttä ja huolenpitoa rahaa vastaan tarjoavia yrityksiä on jo useita. Ensimmäisenä Suomessa tällaisen palvelun lanseerasi yritys nimeltä Seurana vuonna 2017.
Seurana tarjoaa tuntihinnoiteltua seuranpitoa ikäihmisille eri puolilla Suomea. Yritys kertoo työllistävänsä vanhusten ystäviksi lähes 150 eläkeikäistä ihmistä.
– Perustin yrityksen, kun hain hoitokodissa asuneelle omalle papalleni vastaavaa palvelua, eikä sellaista löytynyt. Ajattelin, että olisipa hienoa, kun papalle löytyisi eläkeikäinen ystävä, joka kuuntelisi ja osaisi heittäytyä mukaan hänen juttuihinsa. En ole kyllä katunut, sanoo yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Mirka Saarinen.
Yritys on ajankohtainen nyt myös Länsi-Suomen levikkialueella, sillä Seurana etsii uusia työntekijöitä ainakin Raumalla, Laitilassa ja Uudessakaupungissa.
– Kaikissa kunnissa on asiakkaita odottamassa, joten haku on nyt päällä. Laitilassa on toiveena etenkin miespuolinen seuralainen. Usein työhön hakeutuvat naiset, mutta moni mies toivoo juttuseuraksi mieskaveria.
Palveluita on totuttu ostamaan
Seuranan asiakkaat ovat usein lapsia tai lapsenlapsia, jotka asuvat toisella paikkakunnalla kuin iäkäs omaisensa. Joukossa on myös samalla paikkakunnalla asuvia omaisia.
Kun läheisen lähellä ei syystä tai toisesta ehdi tai pysty niin usein itse käymään, ostetaan palvelua.
– Megatrendit puhuvat puolestaan. Ihmiset ikääntyvät, ja perheet ovat tottuneet ostamaan palveluita, Saarinen pohtii.
Joskus – joskin Saarisen mukaan nykyään melko harvoin – yritys saakin kriittistä palautetta: onpa surullista, että on menty malliin, jossa vanhukselle pitää ostaa rahalla seuraa.
– Olen sitten kysynyt, että onko parempi, että raha makaa tilillä ja vanhus on yksin. Kumpi sairastuttaa enemmän? Eikö ole hienoa, että perhe välittää ja haluaa mahdollistaa seuran rakkaalleen?
Vapaaehtoisista huutava pula
Myös monet vapaaehtoistoimijat tarjoavat vanhuksille seuraa. Vapaaehtoisista on kuitenkin huutava pula. Sen Saarinen oppi jo silloin, kun yritti löytää omalle papalleen seuraa.
– Olen itse ajatellut, että josko näiden palveluiden myötä vapaaehtoistahoja jäisi enemmän niille, joilla ei välttämättä ole varaa maksaa. Silloin kaikki voittaisivat, Saarinen sanoo.
Seurapalvelun tuntihinta on 38 euroa, mutta kotitalousvähennyksen jälkeen hintaa jää 15 euroa.
Maksupalvelulta voi vaatia enemmän
Moni omainen haluaisi tietää kauempana asuvan omaisensa kuulumisista säännöllisesti. Vaikka ympärillä olisi hoivakodinkin henkilökuntaa, eivät kaikki asiat aina tule tietoon.
Näin koki myös Mirka Saarinen itse.
– Kun itse hain papalle vapaaehtoisista seuraa, haaveeni oli, että hänen luonaan kävisi säännöllisesti sama henkilö aina samana päivänä, ja että heiltä laitettaisiin minulle myös papan kuulumisia. He nauroivat hyväntahtoisesti, ettei tällaista oikein voi vapaaehtoisilta toimijoilta vaatia.
Seuranalla asia toimii juuri näin: vanhukselle seuraa pitävä henkilö on aina sama, ja omaisille kirjataan kuulumiset joka käynnin jälkeen.
– Kun palvelusta maksaa, niin siltä voi myös vaatia enemmän.
Tutkija palveluiden yleistymistä: "Epäilyttää se, tuleeko tästä vain eräänlainen varakkaiden etuoikeus"
Yksityisten yritysten tarjoamien vanhusten seurapalveluiden kasvaneeseen kysyntään on vaikuttanut ainakin kolme tekijää, näkee Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian dosentti, tutkija Jari Pirhonen.
– Yksinäisyyden lisääntyminen, ostovoiman kasvu ja julkisen palvelun puutteellisuus voisivat olla taustatekijöitä tässä, Pirhonen tiivistää.
Vanhusten määrä Suomessa on kasvanut, ja samalla yhä useampi vanhus on yksinäinen. Sukupolvet ovat aina lähtökohtaisesti edellistä ostovoimaisempia.
– Ja jos julkisen puolen palveluita ajatellaan, niin kotihoito on resursseiltaan aika tiukilla. Joskus vielä hoitaja saattoi käydä vanhuksen kanssa vaikka kävelyllä tai kaupassa. Eihän sellaisesta ole enää puhettakaan, vaan ne ovat sellaisia vartin pyrähdyksiä, joiden aikana hoidetaan ehkä lääkejako ja katsotaan, että vanhus on syönyt, Pirhonen kuvailee.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.