– Heitin turhan pelon kauas pois, jotta sydän jotain tuntea vois. Nyt seison reunalla, mä olen valmiina, aloitti Rauman Lyseon lukion vararehtori Otso Huuska puheensa, kun Rauman uudet ylioppilaat lakitettiin lauantai aamupäivällä.
Vaikka ulkona Suomen kesä ei tarjonnut parastaan, oli tunnelma sisällä juhlassa lämmin. Äijänsuon jäähallissa ihmisten kasvoilta paistoi ylpeys, oli kyseessä itse ylioppilas tai läheinen.
Suomessa valmistui tänä vuonna noin 25 100 uutta ylioppilasta, joista 167 valmistui Rauman Lyseon lukiosta.
"Ei sitten kun, vaan nyt kun"
Tämänkään vuoden ylioppilaille matka läpi lukion ei ollut pelkkää poutaa. Matkan varrelle on mahtunut koronapandemia, sota ja paljon puheita siitä, mitä tulevaisuus pitää sisällään.
Viekö tekoäly työt tältä ikäpolvelta, miten käy ilmastonmuutoksen kanssa? Myös arjen pienet asiat, kuten sosiaalisen median luoman paineet, ovat läsnä ylioppilaiden matkalla aikuisuuteen.
Kumpikaan puheenpitäjistä ei sivuuttanut näitä rankempia aiheita puheissaan, vaan toivat esille maailman kurjemmat puolet sellaisenaan.
Puhujilla oli kuitenkin yksi yhteinen neuvo uusille ylioppilaille kaiken epävarmuuden keskellä: eläkää nyt.
– Toivon, että tulevaisuuden haaveidenne ja pelkojenne keskellä uskallatte nauttia ja elää elämäänne juuri nyt ja tässä, ette vain tulevaisuutta varten. Ei sitten kun, vaan nyt kun, Huuska sanoi.
Stenius vertasi elämää tyhjään paperiin, jolle kaikki saavat piirtää ja maalata juuri sellaisia asioita, kun haluavat. Hän kiitti puheessaan opettajia, oppilaita sekä läheisiä, ja muistuttaa, ettei varjoja voi olla ilman valoa.
– Elämä ei odota oikeaa aikaa tai parempaa hetkeä, se tapahtuu nyt, siksi on tartuttava jokaiseen mahdollisuuteen ja toivonkipinään. On uskallettava elää omannäköistä elämää, kuljettava sellaisiakin polkuja, joita kukaan muu ei ole vielä ehtinyt tallata.
Hymyjä ja helpottuneisuutta
Juhlan jälkeen hälinä hallin edessä oli melkoista. Ylioppilaat ja läheiset yrittivät löytää toisiaan ihmismassasta, mutta tungos ei tuntunu haittaavan ketään. On juhlapäivä.
– Hyvä, helpottunut ja onnellinen, vastasi Ida Fagerström kysyttäessä päällimmäisiä tunnelmia.
Vieressä Elsa Lamminpää nyökytteli hyväksyen ystävänsä vastauksen. Molemmilla tytöillä valkolakki oli nyt päässä ja suuri hymy kasvoilla.
Matka lakituksesta heillä jatkui omiin juhliin kotiin, jonka jälkeen juhlitaan yhdessä kavereiden kanssa illalla.
– Kotiin ja sitten jatketaan, naurahtaa Fagerström.
Opiskelupaikkaa tai tiettyä suuntaa tytöillä ei vielä syksyksi ole.
– Töitä, kyllä kävin pääsykokeissa, mutta en kovin tosissani, koska en vielä tiedä mitä haluan tehdä, toteaa Lamminpää ensi vuoden suunnitelmista. Myös Fagerströmin vuosi koostuu töiden teosta.