– Olin ensimmäisen kerran kännissä 5-vuotiaana ja noin 6-vuotiaana poltin ensimmäiset sätkät. Olen ihan varma, että jos huumeita olisi nuoruudessani saanut Eurasta, olisin kokeillut, kertoo nyt 56-vuotias Veikko Euran AA-ryhmän avopalaveriin saapuneille tovereilleen.
Veikko kertoo omaavansa voimakkaan vietin nautintoaineita kohtaan. Hän myöntää lätränneensä viinan kanssa aina.
– En ollut koskaan mikään kausijuoja, join vaan kerralla todella paljon. En ikinä pystynyt lopettamaan kahteen kaljaan. Välillä heräsin putkassa, välillä sairaalassa.
Noin 15 vuotta sitten miehen mieleen hiipi ajatus siitä, että juominen pitää saada loppumaan. Välillä hän onnistui muutamia kuukausiakin olemaan ilman alkoholia mutta sitten vanhat tavat palasivat.
Juominen ahdisti miestä vuosi vuodelta enemmän. Seurauksena oli muun muassa sairastuminen masennukseen.
Lopullinen päätös korkin laittamisesta kiinni syntyi yllättävässä paikassa.
– Pääsin sairaalasta jälleen kerran kotiin ja ajoin suoraan viinakaupan parkkipaikalle. Istuin autossa ja mietin elämääni. Tajusin, etteivät asiani ainakaan juomalla parane. Pullo jäi hakematta ja ajoin kotiin.
Yhteisöllisyydessä on voimaa
Veikolla on elokuussa merkkipäivä. Silloin tulee kaksi vuotta täyteen raittiina.Viinakaupan pihalta miehen tie vei Euran AA-kokoukseen siellä jo käyneen ystävänsä rohkaisemana.
– Mitään muuta en ole niin paljon katunut kuin sitä, etten mennyt ryhmään aikaisemmin. AA ja siellä olevat ihmiset ovat minulle se voima, jota tarvitsen.
Veikko tietää, että AA-ryhmässä käynti tulee olemaan hänelle loppuikäinen polku. Lomareissuillakin mies tarkistaa ensimmäiseksi lähimmän kokouspaikan.
– Lähden kesällä Inariin ja sieltäkin olen jo ryhmän löytänyt. On ihan kivakin käydä vierailemassa jossain toisessa ryhmässä välillä.
Veikon perhe on tukenut miehen raitista matkaa.
– Vaimo oli meillä se, joka näki ja koki enemmän niitä mun toilailujani. Lapset eivät niinkään olleet asiasta tietoisia.
Luottamuksellisesti etunimillä
Euran tiistaiseen AA-ryhmän avoimeen kokoontumiseen on saapunut viitisentoista henkilöä. Pieni tila on viimeistä penkkiä myöden täynnä.
Vilkas puheensorina lakkaa tasan kello 19, jolloin kokoontumisen virallinen osuus alkaa.
Kaikki hiljenevät kuuntelemaan Hessun Nimettömät Alkoholistit -kirjasta lukemaa tekstiä. Tekstin jälkeen käynnistyy kiertävä puheenvuoro, jossa jokainen osallistuja saa halutessaan sanoa jotakin. Osallistujat esiintyvät tilaisuuksissa pelkällä etunimellään.
– Raittiuteni alkoi viime syksynä. Nyt odotan innolla tulevaa juhannusta, jonka saan vihdoin viettää raittiina. Ennen kaikki juhlapyhät olivat sitä, että vedin pään täyteen. Nyt saan viettää juhannusta lapseni kanssa, se on hienoa, jakaa nuori nainen tunteitaan ryhmäläisillä.
Myös muutama muu ryhmäläinen odotti innolla ensimmäistä raitista kesää.
Toiset, pidempään raittiina olleet muistelivat tilannetta, joka heidät oli aikoinaan ryhmään tuonut.
– Mulla ei juomisen suhteen ollut mitään jarruja, ei perhettä eikä työpaikkaa. Join ihan kaiken. Lopulta kolmekymppisenä pöytä oli tyhjä. Mulla oli kaksi vaihtoehto, tulla tänne tai kuolla, kertaa omia kokemuksiaan vuosien takaa Jussi.
Raittiudesta uusia ongelmia
AA-ryhmässä käyminen on kokonaisvaltainen elämäntaparemontti. Kukaan ei voi antaa raittiutta lahjana, se pitää omalla muutoksella ansaita.
Kaikki ryhmään tulevat henkilöt eivät kuitenkaan onnistu raitistumisessa. Maaperä ei ole silloin ollut asialle vielä altis.
– Niin kauan, kun juoppo hokee pystyvänsä itse lopettamaan juomisen milloin vain, ei aika ole oikea, sanoo Euran AA-ryhmän 36 vuotta sitten perustanut alkoholisti Rauno.
AA-ryhmissä käyvien keski-ikä on melko korkea. Ryhmät eivät vedä nuoria.
– Moni haluaa päästä kohtuukäyttäjäksi omin avuin. Häpeä, joka alkoholismiin liittyy on edelleen monelle korkea este, pohtii Rauno.
Rauno päättää puheenvuorokierroksen tärkeään havaintoon raittiudesta.
Yleensä arjen hallinta on alkoholistilla täysin retuperällä. Hän on sysännyt asioiden hoidon läheisten ihmisten harteille.
Kun ihmisestä tulee raitis, pitää arjen askareet opetella alusta alkaen.
– Se on monelle yllättävä asia. Itse jouduin raittiuden alkuvuosina kahdesti mielisairaalaan. En osannut sopeutua heti ns. normaalielämään, niihin toimiin ja tehtäviin, joita vaimo oli vuosikausia hoitanut yksin.
Kunnioitus ja ymmärrys läsnä
AA-ryhmän tiistaipalaveri oli lämminhenkinen kaksituntinen. Jokaista ihmistä kuunneltiin, eikä ketään arvosteltu tai elämänvaiheita ihmetelty.
Läsnä oli syvä kunnioitus ja ymmärrys toista ihmistä kohtaan.
Kaikki ryhmässä olleet olivat kokeneet saman, alkoholismin rujot kasvot. Joku oli voittanut riippuvuuden jo lähes 40 vuotta sitten, kun taas toinen oli vasta raittiuden alkupolulla.
Ryhmäläisistä näki, että yhteisö on heille elintärkeä paikka, jossa voi olla oma itsensä.
– Normaali-ihmisiä käy ihan sääliksi. Heillä ei ole tällaista paikkaa, jossa voi puhua ihan kaikesta elämän iloista ja murheista. Kiitos raittiista päivästä ja tämän ryhmän tuesta, päättää Jussi.
Valtakunnalliset AA- ja Al-Anon -kesäpäivät järjestetään Porissa 5.–7.7.
Myös alkoholistin läheiset tarvitsevat tukea toipumiseen
Alkoholismi ei kosketa ainoastaan juovaa itseään, vaan sen vaikutuksista kärsitään kodeissa, työpaikoilla ja kaikkialla, missä alkoholistit elävät ja toimivat.
– Mieheni juominen kosketti jollakin tavalla koko lähipiiriämme, vaikka hän ei koskaan juonut lasten edessä. Hän oli niin sanottu siisti juoppo, kävi töissä, eikä liikkunut juoppoporukoissa, kertoo Marjaana (nimi muutettu).
Pysähdys tuli viisi vuotta sitten, kun mies kärysi ratista. Se oli niin iso kolaus, että mies päätti lopettaa juomisen tykkänään.
– Vasta tuolloin tajusimme hänen olevan alkoholisti.
Marjaanan mies kävi muutaman kerran AA-kokoontumisissa, muttei kokenut niitä omaksi jutukseen.
– Itse sairastuin läheisriippuvuuteen mieheni juomisen aikana. Yritin salailla tilannetta ja pitää epätoivoisesti kulisseja pystyssä. Minulla oli kotona kolmen pienen lapsen lisäksi yksi iso lapsi. Uuvuin ja sairastuin lopulta myös masennukseen.
Helppo syntipukki
Marjaana on saanut itselleen apua Al-Anon -ryhmästä, joka on tarkoitettu alkoholistien läheisille.
– Olen käynyt kokouksissa kerran viikossa. Se on ollut minun henkireikäni. Vaikka mieheni ei ole juonut, ei hänen itsekäs käyttäytyminen ole muuttunut vuosien saatossa. Edelleen minussa on aina kaikki vika ja syy.
Alkuvuodesta Marjaana kyllästyi syyllisen viittaan lopullisesti, ja pariskunta päätti hakea avioeroa 16 yhteisen vuoden jälkeen..
– Avioeroon päätyminen ei ollut helppo ratkaisu mutta se piti tehdä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut enää jäljellä.
AA-ideologian ensimmäisestä askeleesta on tullut Marjaanalla erittäin tärkeä.
– Siinä sanotaan, ettei mieheni juominen ollut minun syytäni, se oli iso helpotus.
Marjaana aikoo eron jälkeenkin jatkaa vertaistukiryhmässä käymistä. Al-Anon -ohjelmasta on apua naisen jokapäiväiseen elämään.
– Olen oppinut tietynlaista tyyneyttä elämän haasteiden edessä. Ryhmän yhteisöllisyys auttaa minua kokemaan itseni hyväksytyksi sellaisena kuin olen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.