Raumalla vetyputki kulkisi selvityksen ehdotuksen mukaan rantavyöhykkeen teollisuusalueiden kautta ja sieltä edelleen rautatien vartta Lakariin. Kuva on vuodelta 2020, minkä vuoksi Karin kampuksen (vas.) kohdalla on vain sorakenttä.
Satakunnan vetyverkostossa Raumalla olisi merkittävä rooli, sillä se liittäisi valtakunnallisessa verkossa maakunnan Varsinais-Suomeen.
Samalla putki avaisi kuitenkin isoja mahdollisuuksia myös Rauman omalle teollisuudelle ja sen vihreälle siirtymälle. Kaupungin kaukolämpökin voisi tulevaisuudessa olla kytköksissä suoraan vetytalouteen.
Muun muassa tällaisia päätelmiä löytyy tuoreesta Energiakaasuputken linjaus Satakunnassa -selvityksestä. Sen tilasi Prizztech Oy ja toteutti Ramboll.
– Tiettävästi tämä on ensimmäinen laatuaan Suomessa, sanoo projektipäällikkö Matti Luhtanen Prizztechiltä.
Ei suoraa viivaa
Selvityksen taustalla vaikuttavat muun muassa EU:n vetystrategia sekä valtioneuvoston viimetalvinen periaatepäätös vedystä.
Valtionyhtiö Gasgrid Finland puolestaan on laatinut suunnitelman kansallisesta vetyverkostosta ja sen liittymistä Pohjoismaiseen ja Manner-Euroopan vetyverkkoihin. Siinä on kuitenkin kyse kokonaiskuvasta, minkä vuoksi hyvin karkea hahmotelma linjaa verkoston kulkemaan esimerkiksi Satakunnan halki kutakuinkin viivasuoraan etelästä pohjoiseen.
Tarve tarkempaan maakuntakohtaiseen tarkasteluun oli siis ilmeinen, jotta maakunnan tarpeet tulevat huomioitua ajoissa ja kattavasti.
– Halusimme, ettei runkoputki menisi vain suorinta tietä metsien läpi, vaan kattaisi koko Satakunnan ja erityisesti sen teollisuuskolmion mahdollisimman hyvin, Luhtanen sanoo.
– Tämä on linjausehdotus, jonka takana voidaan maakuntana olla.
Teollisuus edellä
Niin sanotun Satakunnan teollisuuskolmion yksi sivu muodostuu Meri-Porin ja Huittisten välisestä Kokemäenjoenlaaksosta, josta kolmion toinen sivu johtaa rautatietä pitkin Raumalle.
Raumalle piirretty reitti tulee etelästä kasitien reunaa ja kääntyy Kortelassa jyrkästi länteen. Sampaanalan teollisuusalueen sivuitse kierrettyään putkilinja jatkaa metsäteollisuusalueelle.
Siellä linja alkaa noudattaa rautatietä ja johtaa Lakarin teollisuusalueen kautta Eurajoelle, Euran pohjoisosiin. Jatkovaihtoehtoja Harjavaltaan on kaksi: suoraan kantatien 43:n vartta tai Kokemäen kautta.
Harjavallasta linjaus jatkaa Meri-Poriin ja sieltä Merikarvian kautta Etelä-Pohjanmaan puolelle. Kokemäen tai Huittisten suunnalta runkoputki voisi puolestaan ulottua Pirkanmaalle.
Linjat liikenteestä
Linjauksen pohjalla on se, mitä satakuntalaisen teollisuuden vihreän siirtymän investoinneista julkisesti tiedetään. Piirroksista ei siis voi päätellä yritysten salaisia suunnitelmia.
Luhtanen painottaa, että kyse on potentiaalista – ja siitä, ettei vetyputkilinjauksella tehdä vihreän siirtymän investointeja hankalammiksi, vaan helpommiksi. Selvityksen on tarkoitus tukea yritysten omia suunnitelmia.
Esitetty vetyputken reitti noudattelee pitkälti valta- ja rautateiden linjauksia.
Siihen on syynä teollisuuden sijainti liikenneyhteyksien varrella sekä tällaisen linjauksen paremmaksi arvioitu yleinen hyväksyttävyys. Kysymysmerkkejäkin jää, sillä vetyputkien edellyttämiä suojaetäisyyksiä koskevaa lainsäädäntöä ei toistaiseksi ole.
– Reittilinjaus on tehty karkealla tasolla, eikä suojaetäisyyksien toteutumista sen varrella ole erikseen tarkasteltu, selvitys mainitsee.
Sähköverkko huomioon
Vetytaloudelle on povattu vihreässä siirtymässä ratkaisevaa roolia. Koko ajatus pohjaa riittävän edulliseen ja runsaaseen, vähäpäästöiseen sähköön. Käytännössä kyse on erityisesti sähkön ylitarjontatilanteessa tuulivoimasta, mahdollisesti myös ydinvoimasta.
Satakunnan putkiston linjauksessa onkin huomioitu muun muassa olemassa olevat ja suunnitellut tuulivoima-alueet sekä sähköverkko. Tässäkin Rauma nousee tärkeään asemaan.
Rauman sähköasema on solmukohta, jonka kautta virtaavat niin Olkiluodon ydinvoimaloiden kuin mahdollisesti myös Porin ja Merikarvian ulkopuolelle suunniteltujen merituulipuistojenkin sähkö (LS 1.9.).
Pistolinja satamaan
Raumalla vetytalous ei vielä näy, mutta odotuksia ja mahdollisuuksia on paljon.
Kaupunki yrittää houkutella vihreän siirtymän teollisuutta erityisesti Lakariin, jonka kaavoitukseen tuli tällä perusteella jopa valtion tukea (LS 3.8.).
Avomerituulivoimaa suunnitellaan Selkämerellä myös Rauman korkeudelle. Jos tämä hanke toteutuu, sähkö saatettaisiin ainakin periaatteessa tuoda maihin suoraan Raumalla – tai sitten "tuontituotteena" olisi jo heti merellä sähköstä valmistettu vety.
Satamasta lähtevä vetyputki olisi kummassakin tapauksessa iso etu. Niinpä linjaan on piirretty pistoyhteys Rauman Satamaan ja Ulko-Petäjäkseen saakka.
– Vetyputki mahdollistaisi esimerkiksi vedyn tuotantolaitosten sijoittamisen satama-alueelle, selvitys toteaa.
Toiseksi mahdolliseksi pistoksi selvitys esittää Rauman seudulla linjaa Euran ja Säkylän teollisuusalueille "niiden kehittymisen myötä".
Maakunnan massiivisimpaan vähäpäästöisen sähkön tuotantopaikkaan eli Olkiluotoon pistoyhteyttä ei ole, mutta Luhtasen mukaan sekin on huomioitu. Käytännössä tämä tarkoittaa pistoyhteyttä runkoputkesta myös ydinvoimasaarelle.
Jättimäinen paketti
Selvitys linkittyy meneillään olevaan maakuntakaavan uudistukseen, sillä kaava ohjaa maankäyttöä ratkaisevasti.
Mahdollinen valtakunnallisen vetyverkoston rakentaminen on Gasgridin asia. Toteutus puolestaan riippuu siitä, miten verkosto etenee ylipäätään Euroopassa.
– Gasgrid alkaa jossain vaiheessa toteuttamaan runkoverkkoa todennäköisesti pätkä kerrallaan, Luhtanen arvioi.
Euroopan laajuisen vedyn runkoverkon on arvioitu maksavan peräti 70-140 miljardia euroa.
– Ne ovat valtavia rahoja. Mistä ne löytyvät, on hyvä kysymys.
Kaasujen kiertotaloutta
Nyt julkistettu selvitys on osa Prizztechin hallinnoimaa Kaasu- ja vetytaloussuunnitelma 2030 -hanketta. Jo aiemmin tehdyn metaaniselvityksen sekä vedyn lisäksi on huomioitu myös muut oleellisimmat teollisuuskaasut, kuten hiilidioksidi, happi ja typpi.
Selvitys nostaa Satakunnan maakunta- ja kuntatasolla esille myös nykyisen teollisuuden integraation paitsi vedyssä, niin myös muissa teollisuuskaasuissa.
Tavallaan voi puhua kaasujen kiertotaloudesta, jossa yhden sivuvirta on toisen raaka-ainetta tai energiaa.
Raumalla potentiaali on ilmiselvä.
Kun vetyä tuotetaan elektrolyysillä vedestä, syntyy sivuvirtana happea, jolle on käyttöä elintarvike- ja metsäteollisuudessa. Sellu-, paperi- ja mäntyöljytehtaiden piipuista tupruava hiilidioksidi puolestaan sopii suoraan esimerkiksi synteettisten polttoaineiden (P2X) valmistukseen yhdessä vedyn kanssa.
Lisäksi vedyllä voidaan korvata nykyisin raumalaisteollisuudessakin käytettävää ulkomaista maakaasua.
Tosiaan ruokkivat hyödyt ja yritysyhdistelmät ovat juuri sellaista päästöjä vähentävää sekä taloutta kiihdyttävää polttoainetta, johon onnistunut kiertotalous ja vihreä siirtymä perustuvat.
Vedyn sivutuotteena kaukolämpöä
Vetyselvitys huomauttaa, että vedyntuotanto tarjoaisivat kokonaan uuden mahdollisuuden myös lämmitykseen.
Peräti 30-40 prosenttia vedyntuotannossa käytetystä sähköenergiasta muuttuu nimittäin lämmöksi. Se voitaisiin hyödyntää kaukolämmössä sekä teollisuuden prosessilämpönä.
Suunnitelmassa putkilinjaukset on vedetty tarkoituksella kaupunkien ja taajamien läpi tai niiden sivuitse.
– Mahdollisten vedyn tuotantolaitosten sijoittuminen lähelle kaupunkien keskustoimintoja, lämpövoimalaitoksia tai prosessilämpöä tarvitsevaa teollisuutta mahdollistaa lämmön kierrätyksen maakunnan alueella, selvityksessä todetaan.
Raumalla kaukolämpö ja teollisuuden prosessilämpö syntyvät jo nykyisellään samassa laitoksessa Rauman Biovoimassa. Sillä on edessä investointipäätöksiä lähivuosina, kun vanhan lämpökattilan käyttöikä päättyy.
Harjavaltaan parhaillaan rakennettavan vetytehtaan elektrolyysilaitteisto on 20 megawatin tehoinen.
Jo yksi tällainen laitos tuottaa laskennallisesti 6-8 megawattia lämpöä. Rauman kaukolämpöverkkoon tämä ei yksin riittäisi edes kesällä, mutta merkittävä lisä se olisi.
Harjavaltaan nouseva vetylaitos on Suomen ensimmäinen niin sanottu vihreän vedyn tuotantolaitos. Seuraavat ovat todennäköisesti yhä suurempia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.