Raumasta poiketen Pori etsii uutta kaupunginjohtajaa vain julkisella haulla. Kisaan ei siis voi osallistua ”mustana hevosena” eli vain antamalla hiljaisuudessa suostumuksensa tehtävään.
Ilman julkisen hakemuksen lähettämistä on viime vuosina valittu paljon kuntapomoja. Niin tehtiin myös Johanna Luukkosen siirtyessä Raumalta Hyvinkäälle ja Esko Poikelan tullessa Liedosta Raumalle.
Monessa kaupungissa on petytty, kun hakijamäärä on jäänyt odotettua pienemmäksi. Saa nähdä millainen on Porin imu.
Mielenkiinnolla seuraan onko Aino-Maija Luukkosen seuraajan värillä väliä. Tähän asti Porin ykköspomot ovat olleet demareita. Niin oli Raumallakin pitkään.
Rauma on kahdella viime kerralla näyttänyt hyvää mallia. Kaupunki viestitti, ettei puoluekannalla ole merkitystä.
Se myös piti, kun ensin Johanna Luukkonen valittiin, vaikka toinen kärkiehdokas oli demari. Viimeksi Esko Poikela pestattiin, vaikka hänellä on kokoomuslaista taustaa.
Monnan kenttä ei ole entisellään. Vanha pukukoppi purettiin kesäkuussa. Nyt jalkapallokentän käyttäjiä palvelee väliaikaisesti paikallisen yrityksen paikalle tuoma taukokoppi.
FC Rauman some-päivityksessä puhuttiin ”legendaarisesta monien muistojen kopista”.
Lukuisat vierasjoukkueet kummastelivat vuosien mittaan varustelutasoa. Yksi tähti, ja sekin albanialaisen luokituksen mukaan. Katto oli ja oven sai kiinni. Suihkuja tai vessaa ei ollut.
Ajat olivat totisesti toisenlaiset, sillä noista 70-80-luvun päivistä on kuitenkin enimmäkseen hyviä muistoja.
Norjan Raumasta kirjoitin tämän palstan erikoisjutussa viikko sitten. Mainitsin, että marketeissa myytiin lapskoussia.
Olen varmaan ”raportoinut” ennenkin, että lapskoussi on keskeinen osa Liverpoolin identiteettiä.
Mutta sitä en tiennyt, että futiksesta ja Beatleseista tunnetussa satamakaupungissa on vietetty lapskoussipäivää jo kymmenen vuoden ajan.
Jos liverpoolinmurre on hallussa, niin tästä jutusta selviää lisää. Juttuun liitetyssä videossa Liverpoolin entinen tähtipelaaja tekee "maailman parasta lapskoussia".
No, jalkapallossa tulisi varmasti takkiin, mutta meikäläisen mielestä raumalainen lapskoussi on kyllä parempaa.
Erilaiselta näyttää myös Kaunisjärvenpuistossa. Kuten Raumalaisessa kerroimme, Raumarsin taiteilijavieras Lelia Byron maalaa muraaleja muuntamon ja vedenpumppaamon seiniin.
Kun eilen puiston läpi pyöräilin, ensimmäinen oli jo valmis ja toinen työn alla. Pitsiä nyplätään kummassakin maalauksessa.
Matias Marttista haastattelin viime viikolla. Raumalainen kansanedustaja arvioi, että oppositioaika oli kokoomukselle tarpeen kahdentoista vuoden hallitusvastuun jälkeen.
”Olemme saaneet tehdä ohjelmatyötä ja perehtyä asioihin eri tavalla kuin hallituspuolueessa on mahdollista”, hän vertasi.
Marttisella on tärkeä rooli ohjelmatyössä. Hän vetää kokoomuksen talous- ja veropoliittista työryhmää. ”Tosi kiitollinen olen, että puheenjohtaja Petteri Orpo ja kumppanit ovat halunneet tällaisen roolin antaa”, sanoi Marttinen.
Kokoomus on selvästi suosituin puolue. Mikäli kannatus säilyy samanlaisena, tulee Orposta seuraava pääministeri. Ja tiedä sitten, millaista postia Marttiselle siinä tilanteessa tarjottaisiin.
Edellyttäen tietysti, että hän säilyttää paikkansa eduskunnassa. Varmaa se ei ole, vaikka Marttinen on tehnyt paljon ja hyvää työtä.
Anna Erikssonin uusi elokuva W saa ensi-iltansa elokuussa Sveitsissä. Tarkemmin sanottuna Locarnon kansainvälisillä elokuvajuhlilla.
Kuten Länsi-Suomessa viime vuonna kerrottiin, "elokuva sijoittuu määrittelemättömässä ajassa ja paikassa sijaitsevaan instituuttiin jota asuttaa viisi naista. Hybridimäinen teos pureutuu kuolemattomuuden, rappion ja muistin teemoihin".
Kyse on siis taide-elokuvasta, joka mennee taas yli meikäläisen hilseen. Se ei Erikssonia haittaa. Hänen leffansa eivät ole tarkoitettu kaikelle kansalle.
Erikssonin esikoisleffa M sai jatkokseen taidenäyttelyn, joka kiinnosti Raumalla aika lailla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.