Turun telakalla on suuria risteilijöitä rakennettavana ainakin ensi vuosikymmenen puoliväliin saakka. Myös Rauman telakan näkymät ovat taas valoisat.
Tilauksia on niin, että ammattitaitoisesta työvoimasta tulee pula.
Ilmiö ei ole aivan uusi.
- Jo 1960-luvulla alkanut ammattitaitoisen työvoiman puute paheni edelleen 1970-luvun alussa. Yhtiön hallitus näki huolestuttavana kehityksenä sekä vieraan työvoiman ja alihankkijoiden lisääntyvän käytön. Ne olivat johtamassa palkkakustannusten jyrkkään nousuun. --- Työvoimaa ei kyetty saamaan läheskään riittävästi Rauman seudulta, vaan ammattimiehiä pyrittiin saamaan työnvälityksen avulla erityisesti Oulun läänistä ja Keski-Suomesta. Paluumuuttajia Ruotsistakin yritettiin houkutella telakalle töihin, kirjoitti Mikko Uola Hollmingin historiateoksessa.
Työkuorman suuri vaihtelu oli tuolloin oli haasteena. Tämä haaste pysyy, sillä on hyvin vaikeaa saada suuria laivatilauksia a) tarpeeksi paljon, b) kannattavaan hintaan ja c) sopivasti ajallisesti limitettynä.
Eri keinoja on kokeiltu. Rauman nykyinen laivanrakennusyhtiö RMC pyrkii hyödyntämään kumppaniverkostoa aiempaakin laajemmin.
Valtion tuet lisäävät laivanrakennuksen vaikeuskerrointa.
Monet Länsi-Euroopan maat tukivat tuntuvasti telakoitaan, kun Japani alkoi vallata markkinoita hinta edellä 1970-luvulla. Suomi suostutteli muita maita luopumaan subventioista. Laihoin tuloksin.
Oheisessa Hollmingin telakan mainoksessa kesältä 1989 Esko sanoo arvostavansa ”semmoista suhteellisen säännöllistä työtä ja varmuutta jokapäiväisestä leivästä”.
Tuolloin telakoita oli jo pantu paljon kiinni Länsi-Euroopassa. Suomessa esimerkiksi Wärtsilä Meriteollisuus meni konkurssiin vielä samana vuonna.
Suomen meriteollisuutta pitkään elättänyt Neuvostoliiton-kauppa oli hiipunut. Silti harvat arvasivat vielä 30 vuotta sitten, että se loppuisi käytännössä kokonaan. Ja ihan pian, vuonna 1990.
On upea juttu, että Rauman, Turun ja Helsingin telakoille saatiin sittenkin hankittua tiukasti kilpailluilta länsimarkkinoilta tilauksia niin, että tarina edelleen jatkuu.
Katsotaan eteenpäin, oikein kauas. Vielä pidemmälle kuin pop-laulaja Sanni, joka hitissään väittää kirjoittavansa lauluja vielä 2080-luvulla.
Eurajoen kunta järjestää SuomiAreenalla ensi perjantaina Porissa paneelikeskustelun, jossa visioidaan millainen ydinvoimakunta on vuonna 2169.
Kauppakeskus Puuvillan lavalle nousevat Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi, Turun yliopiston professori Erkki Sutinen ja Turun kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusyksikön johtaja Ulla Heinonen. Juontajana toimii Elina Yrjölä.
Eurajokelaislähtöisiä kaikki viisi.
Erikoinen vuosiluku selittyy sillä, että Eurajoen kunta täyttää tuolloin 300 vuotta.
Merimetsoista kirjoitin tällä palstalla viikko sitten. Palautetta on tullut tavallista enemmän, kipakkaakin. Enimmäkseen on oltu samaa mieltä: tuhansien merimetsojen paikka ei ole Rauman lähisaarissa.
Kalastaja Jarno Aaltosen kuntalaisaloite merimetsojen häätämiseksi Rauman edustalta on kerännyt paljon kannatusta.
Kansanedustaja Kristiina Salonen kertoi tehneensä asiasta lakialoitteen, mutta asia ei ole eduskunnan päätettävissä, vaan juontaa juurensa Euroopan unioniin. Salonen lupasi selvittää missä mennään. Hänkin haluaisi Rauman kaupungin hakevan lupaa pesinnän häirintään.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.