Suomen Kuvalehti tutkitutti viime vuonna ammattien arvostuksen Suomessa. Listan kärkeen kelpasivat lääkärit, joista ihan ykkösenä kirurgi.
Mielenkiinnosta tsekkasin, että päätoimittaja jäi sijalle 126.
Kansanedustajaa saa hakea rankingista alempaa, ja vielä alempaa: sijoitus 351.
Se on sääli, sillä eduskunta tekee Suomessa suurimmat ja tärkeimmät päätökset. Ainakin periaatteessa.
Joskus ihmettelen, miksi niin monet pyrkivät työhön, josta ei juuri kiitosta saa. Eikä palkkakaan lopulta ole lainkaan niin suuri kuin monet kuvittelevat. Pätevät ja pystyvät kun saisivat hyvää liksaa muissakin hommissa.
Nostan hattua heille, jotka ehdolle ovat lähteneet. Erityisesti heille, jotka tavoittelevat paikkaa tosissaan.
Esimerkiksi eurajokelainen rehtori Vesa Jalonen (kesk.) ja valtiovarainministerin erityisavustaja Matias Marttinen (kok.) ovat parhaillaan virkavapaalla, jotta voivat keskittyä vaalikampanjointiin.
Oletko autoillut enemmän nyt, kun bensiini on harvinaisen halpaa?
Kyllä-vastaukset jäävät arvatenkin vähiin. En tietenkään, ajattelee lukija. Harvat meistä huvikseen ympäriinsä ajelevat. No, ehkä juuri ajokortin saaneet nuorukaiset.
Bensiinin hinnan roima alastulo ei, kumma kyllä, taaskaan ole mediaa isommin kiinnostanut. Vaan auta armias, kun hinta kipuaa takaisin entisiin lukemiin, niin johan me toimittajat riehaannumme.
Oletko vähentänyt autoilua, kun bensiini on näin tavattoman kallista?
Professori oli vihainen Helsingin Sanomien haastattelussa. Marja Vaarama on jo 30 vuoden ajan usein laskenut eri päättäjien pyynnöstä paljonko vanhustenhuollossa pitäisi olla henkilöstöä.
Vuonna 1988, Tarja Halosen ollessa sosiaali- ja terveysministeri, julkaistiin Vaaraman sosiaalihallituksessa tekemät laskelmat. Hyvä hoito edellyttäisi seitsemää hoitajaa kymmentä vanhusta kohti. Samaa mitoitusta – 0,7 – vaaditaan muuten jälleen kerran lakiin kirjattavaksi.
Vastaavat mitoitukset on laskettu Hesarin jutun mukaan noin viiden vuoden välein. Aina, kun joku kohu on noussut julkisuuteen. Laatusuosituksia on annettu 2001, 2008, 2013 ja 2017.
Mikään ei ole muuttunut.
Tuoreimman kohun jälkeen on selvää, että valvontaa pitää lisätä. Etenkin eräissä yksityisissä hoivakodeissa on limboiltu törkeästi laaturiman alta.
Valvontakaan ei ratkaise keskeistä ongelmaa. Vanhuspalveluihin tarvitaan kipeästi rahaa, joka on kaivettavissa esiin vain vielä kipeämmillä tavoilla: veronkorotuksia, säästöjä päiväkodeissa, kouluissa ja niin edelleen.
Lukko löi Ässät paikallispelissä perjantaina ja nousi liigataulukossa kuudenneksi. Jos raumalaisjoukkue pystyy tämän aseman säilyttämään runkosarjan loppuun saakka, se varmistaa paikan pudotuspeleihin. Se olisi kova suoritus nuorelta joukkueelta.
Lukon vastuuhenkilöt kulkivat kuitenkin Äijänsuon illassa vakavailmeisinä. Satakunnan Kansan kohujuttu raumalaisseuran junioritoiminnasta painoi mieltä.
Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt korosti, että seuran pitää kantaa vastuu. Sitä hän piti kestämättömänä, että ”tehdään kolmen nimettömän lähteen lähteiden kautta suuri juttu, jossa lyödään koko seura kölin alitse”. Ja kuinka ollakaan samana päivänä, kun Lukon ja Ässien liigajoukkueet kohtaavat.
Seuran hallitus kokoontuu tänään maanantaina käsittelemään asiaa.
Mokaaminen saa häpeän punan nousemaan poskille ja mielen matalaksi. Mokasta ei puhuta muille, se piilotetaan, kuvattiin Länsi-Suomen uutisessa sunnuntaina.
Tuntuu tutulta. Kyllä nolotti, kun pääkirjoituksessa perjantaina puhuttiin UPM:n Äänekosken sellutehtaasta. En vieläkään tiedä mistä moinen klummi tuli.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.