Viinejä oppii maistelemaan ajan kanssa, mutta Viinitollon käsikirja ei lähde siitä, että kaikista tulisi viiniasiantuntijoita. Oma maku ratkaisee, sanoo kirjan kirjoittaja Maija Männistö. Kuva. Juha Sinisalo
Viinitollon käsikirjan kirjoittajaa, toimittaja Maija Männistöä ei kai enää voi pitää ihan viinitollona. Hän on nimittäin viiniharrastuksessaan edennyt jo siihen pisteeseen, että kotona on viineille tarkoitettu kaappi, Maijan pikkumusta, kuten hän itse sitä kutsuu.
Männistö haluaa silti säilyttää ihmettelevän elämänasenteen viinien maailmassa. Tästä ajatuksesta sai alkunsa Instagramin Viinitollo-yhteisö loppuvuodesta 2017 ja nyt julkaistu käytännönläheinen viiniopas.
Hän sanoo haluavansa karttaa viinipuheessa turhaa hifistelyä.
– Ajatus oli kirjoittaa matalan kynnyksen teos niille, jotka ovat kokeneet, miten vaikeaa on päästä sisälle viinien maailmaan. Jos ei osaa rypälelajikkeita ja heti sanoa viinistä onko se harteikas tai hyvärunkoinen, jää helposti ulkopuolelle. En lähtenyt etsimään sopivaa viiniä sinisimpukoille vaan pizzalle!
Rennolle viinioppaalle oli Männistön mukaan juuri nyt tilausta.
– Ihmiset eivät korona-aikana käy yhtä paljon ravintoloissa kuin aiemmin tai hakevat sieltä ruokaa take awayna. Heillä ehkä on kotona viinejä, joten jokainen voi nyt olla oman elämänsä somelier.
Luota omaan tuntumaan
Viinejä oppii maistelemaan ajan kanssa, mutta Viinitollon käsikirja ei lähde siitä, että kaikista tulisi viiniasiantuntijoita. Oma maku ratkaisee.
– Kun edessä on lasillinen viiniä, tärkeintä on makustella sitä, pitääkö siitä vai ei. Se on meidän viininrakastajien ihan ensimmäinen rappunen, jolle makuprofiilin kuvailussa astutaan, Männistö kuvailee kustantajan tiedotteessa.
Tämän pidemmälle ei edes tarvitse mennä.
– Ei viineistä nauttiakseen tarvitse tietää enemmän kuin juuri sen verran, mikä sopii omaan suuhun ja mikä ei, hän muistuttaa.
Vaihtoehtoista viinipuhetta
Viinitietouttaan voi toisaalta kyllä halutessaan kehittää. Viinin taustan tunteminen ja erilaisten viinien vertailu rinnakkain, voi Männistön mukaan parhaimmillaan syventää makuelämystä.
– Miksi pidin tuosta toisesta viinistä enemmän? Miksi tämä sopii lempiruokani kanssa, mutta toinen viini saa suun irvistykseen? hän kuvailee.
Viinien arviointia voi myös lähestyä hauskasti, ei-perinteisten makukriteerien kautta. Esimerkkinä Männistö mainitsee omat maistelukokeilunsa alkuviinien maailmassa.
– Olen maistellut alle kymmentä alkuviiniä, joista joka toinen on omasta mielestäni ollut hyvää, joka toinen huonoa. Maistelu on muistuttanut Harry Potterin Kaiken maun rakeita: koskaan ei tiedä, saako korvavaikun vai mustikan makuisia, hän nauraa.
Viinitollon käsikirjassa hän innostui kuvailemaan Vain elämää -sarjan artisteja viineillä. Antti Tuisku on selvästi runsas ja yllätyksellinen valkoviini, Maija Vilkkumaa tumma, mutta lempeä punkku
– Hauskaa, artisteista Lauri Tähkällä on nyt jo omakin viini, samoin Samu Haberilla.
Avoimin silmin
Kaikki eivät ole viini-ihmisiä, toisille maistuu olut, joillekin vain vesi.
– Ei kannata ottaa stressiä siitä, jos esimerkiksi punaviini ei sovi omaan suuhun.
Käsikirjassa hän antaa vinkkejä myös siitä, miten viinien maailmaan voi sujahtaa vaikkapa siidereistä.
Männistö kehottaa ylipäätään rohkeasti kokeilemaan.
– Jos on vain se yksi lemppariviini, jota on aina tottunut ostamaan, kannattaa Alkossa kysellä, olisiko valikoimassa kenties jotain muuta senkaltaista.
Viinitollona voi tosin hänen mukaansa ostaa viinin myös pelkän etiketin perusteella.
Halpa vai kallis?
Viinitollon alkuajoista Männistön viinitietous on kasvanut, ja hän on osallistunut lukuisiin erilaisiin viinipruuveihin ja järjestänyt niitä myös itse. Kelpaako enää kyykkyviini?
– Kelpaa, edellisenä viikonloppuna esimerkiksi söimme raclettea ja sen kanssa oli yhdeksän euron viiniä. Myös Viinilehti esimerkiksi valitsi viime vuoden roseeksi saman hintaluokan viinin.
Hinta ja hyvä maku eivät siis aina välttämättä käy yksiin.
– Toki niillä on merkitystä, mutta esimerkiksi uutenavuonna viidentoista euron kuohuviini maistui paremmalta kuin viidenkympin samppanja.
Omana kipurajanaan Männistö pitää arkiviinille viidentoista euron hintaa – Alkossa keskiostos on 10–13 euroa – juhlavammista hetkistä voi maksaa enemmänkin.
Kuplivien hetkien juoma
Viini sopii moniin tilaisuuksiin, mutta vain iloisiin hetkiin, viinitollo muistuttaa.
– Se on oma mottoni. Viini korostaa fiilistä, siksi sitä ei kannata korkata suruun. Omalla kohdallani viini painottuu viikonloppuun, jolloin kokataan parempaa ruokaa kuin arkena. Viikolla nautin viiniä harvoin, sillä se vaikuttaa haitallisesti unen laatuun.
Männistö korostaakin oppaassaan viininkäytön vastuullisuutta. Instagramin kuvavirta voi antaa sen käsityksen, että elämä on yhtä viinilasien kilistelyä.
– Olen saattanut postata kolmekin kuvaa peräkkäin, mutta ne ne ovat todellisuudessa olleet peräisin yhdestä ja samasta illanvietosta.
Ateriasta voi hänen mukaansa nauttia ilman viiniäkin.
– Mutta parhaimmillaan hyvä viini kyllä nostaa annosta ylöspäin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.