Raumalaisen Jouni Suomisen uunituoreessa Jonnen akateemiset ja vähemmän akateemiset jutut ja kaskut -julkaisussa on klassikkovitsejä ja omia tarinoita. Suominen on kirjoittanut myös kaksoisveljensä Jyrkin kanssa syksyllä julkaistavan Muistijälkiä-teoksen.
Vitsit ja kaskut ovat kierrätystavaraa, ja sama juttu on saattanut kiertää vuosikymmeniä muunnellussa muodossa.
Raumalaisen Jouni Suomisen uunituoreessa Jonnen akateemiset ja vähemmän akateemiset jutut ja kaskut -julkaisussa on esimerkiksi luonnehdinta Paavo Väyrysestä. Sen mukaan hänellä olisi kaikki koiran ominaisuudet uskollisuutta lukuun ottamatta.
Sama lohkaisu löytyy jo Heikki Brotheruksen 1970-luvulla julkaisemasta Kaskuniekka -kirjasta
– Tosin kohde oli eri, sanoo Suominen.
– Brotheruksen mukaan maailmassa on suunnilleen sata vitsiä ja kaskua, joista kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän modifioituja. Niiden alkuperästä on vaikea sanoa mitään, sillä tarinat ovat alun perin kansan syvien rivien kertomaa.
Brotheruksen Kaskuniekka-kirja on ollut tärkeä lähdeaineisto Suomiselle hänen ryhtyessään kokomaan uutta vitsi- ja kaskukirjaa. Sen selkämys repsottaa ja kannet ovat kuluneet, mutta opus on seurannut Suomisen matkassa liki viidenkymmenen vuoden ajan.
– Sain kirjan äidiltäni joululahjaksi jo vuonna 1973.
Mille voi nauraa?
Jonnen akateemiset ja vähemmän akateemiset jutut jakautuvat kolmeen kategoriaan: klassikkojuttuihin, henkilösutkauksiin sekä puujalkaosastoon. Jälkimmäisessä hän joutui puntaroimaan, mitä tänä päivänä voi julkaista, mitä ei.
Puujalkaosastoon ovat perinteisesti kuuluneet muun muassa basisti-, anoppi- ja blondivitsit sekä vitsit eri kansanryhmistä. Rauma-Pori -vitsejä kokoelmassa ei kuitenkaan ole. Suomisen mukaan vitsit, joihin liittyy maantieteellisyys tai etninen tausta tulee tänä päivänä olla pieteetillä kirjoitettuja.
– Muutaman tarinan kohdalla mietin pitkään, voiko sellaista enää julkaista. Raakkasin lopulta paljon pois sellaisia juttuja, jotka menevät hankalalle alueelle. Huumori on vaikea laji. Nykyään on oltava tarkka, sillä joku aina nyrpistyy jostain.
Ihmiset eivät välttämättä edes naura samoille asioille.
– Joku vitsi voi toisen mukaan olla hyvä, toinen ei ymmärrä sitä ollenkaan. Yleensä mielen saa emansipoitumaan sarkasmi, itselle nauraminen ja ripaus todellisuuspohjaa.
Poliitikkovitsejä
Henkilötarinoiden valikoimasta löytyy muun muassa poliitikkovitsejä takavuosien tunnetuista vaikuttajista, kuten presidentti Mauno Koivistosta ja jo mainitusta Paavo Väyrysestä. Rallienglannistaan tunnetuksi tulleesta Ahti Karjalaisesta kirja kertoo seuraavaa: valtiovierailulla Ukrainaan Krimin lentokentällä Karjalaisen kerrotaan aloittaneen tervehdyspuheensa sanoilla Hello criminals.
Nykyisistä vallan kahvasta olevista kaskuja on yllättävän vähän: tuoreemmasta päästä on vain juttu Donald Trumpin neuvonantajasta Steve Bannonista.
Jonnen vitsi- ja kaskukirjasta on myös Suomisen omia tarinoita elämän varrelta – hänet tunnetaankin illanistujien tarinaniskijänä.
– Minulla oli myös tapana opettajantyössä aloittaa tunti useasti tarinalla tai vitsille. Pikkuhiljaa aloin kerätä niitä talteen.
Juttujen ja tarinoiden kokoaminen yksien kansien väliin oli hänelle perinteen säilyttämistä jälkipolville. Se nimittäin saattaa olla häviämässä.
– Vastaavia kirjoja ei ole kovin paljon tarjolla. Kun googletin ja etsin kirjakaupoista, en löytänyt yhtään sellaista, jonka olisin esimerkiksi voinut hankkia itselleni joululahjaksi.
Jouni Suominen
Syntynyt Turussa, asunut Raumalla vuodesta 2009.
Teki pitkän työuran automaatioalan yrittäjänä.
Kouluttaja.
Turun kauppakorkeakoulusta ja Tampereen yliopistosta väitellyt tohtori.
Suomisella on Jonap Oy -niminen yhtiö, jonka tavoite on popularisoida väitöskirjantyön aiheita.
Julkaisi tänä syksynä Jonnen akateemiset ja vähemmän akateemiset Jutut ja kaskut -kirjan, jonka kuvitus on Suomisen ja Riikka Majarannan.
Tänä syksynä ilmestyy myös yhdessä kaksosveli Jyrki Suomisen kanssa kirjoitettu omakustanne Muistijälki.
Harrastaa myös öljyvärimaalausta.
Identtisten kaksosten lapsuus- ja nuoruusmuistoja
Suominen on saanut painoon toisenkin julkaisun, yhdessä identtisen kaksoisveljensä Jyrkin kanssa kirjoitetun Muistijälki-muistelmateoksen. Se kertoo Turun Nummenpakassa varttuneiden veljesten elämästä kansakoulusta ammattiopintoihin asti.
– Veljeni Jyrki alkoi muutama vuosi sitten kerätä tarinoita lapsuus- ja nuoruusvuosiltamme ja kysyi, muistanko asiat samalla tavalla kuin hän. Kirjassa hän aloittaa tarinan ja minä kommentoin.
Moni asia identtisen kaksoisveljien mielikuvissa oli yhtäläinen, mutta oli myös niitä muistoja, joissa tulkinnat olivat erilaisia.
Havainto on saanut Suomisen pohtimaan, mistä ihmisen maailmankuva syntyy ja mitkä tekijät sitä ohjaavat.
– Miten kaksoset voivat kokea, nähdä ja tulkita asiat lopulta niin eri tavalla, katsoa maailmaa niin eri linssien läpi ja miksi lapsuuden ja nuoruuden muistaa niin eri tavalla vanhempana? Se on ollut yllättävää.
Ensimmäisen koulupäivän Ristimäen koulussa vuonna 1963 veljekset kuitenkin muistavat samalla tavalla. Silloin nimittäin tapeltiin Heinosen Lassen kanssa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.