Wanda ja Paavo saivat uuden kodin Raumalta

Henna Junnila kehuu galgoja erittäin mukaviksi koiriksi, jotka kiintyvät perheeseensä vahvasti. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Espanjan metsästyspiireissä kulkee sanonta: ”Huono galgo ei ole luodinkaan arvoinen”.
Maassa elää myös sitkeästi uskomus, että mitä kauemmin ”huono” galgo kituu, sitä parempi tulee metsästysonnesta.

Tällaiset brutaalit sanonnat tuntuvat ikään kuin oikeuttavan koirien omistajat kiduttamaan tai muutoin kohtelemaan kaltoin näitä jalorotuisia espanjanvinttikoiria, jotka eivät jostain syystä soveltuneetkaan metsästyskäyttöön.


– Aikoinaan näitä Espanjan alkuperäisrotukoiria pidettiin korkeassa arvossa ihmisten metsästyskumppaneina. Nykyajan kertakäyttöyhteiskunta on valmis heittämään pois kaiken, mikä ei toimi, toteaa kahden rescue-galgon tuore ”adoptio-äiti” Henna Junnila.

Erityisesti Espanjan maaseudulla galgoja kasvatetaan hyvin yleisesti. Sulavalinjaisia ja nopeita koiria käytetään erityisesti jäniksen metsästyksessä.
Harrastus periytyy isältä pojalle ja se on myös poliitikkojen suosiossa.

– Määrällä yritetään korvata laatua, siksi kasvattajille syntyy paljon ylijäämäkoiria. Kuulemma jo alle 1-vuotiaasta pennusta näkee, onko siitä metsästyskoiraksi, joten iso osa pennuista tapetaan, Henna kertoo.

Yhdellä galguerolla saattaa olla keskimäärin 10–20 koiraa, ja kun metsästyskausi loppuu, valtaosa koirista hylätään niin sanotuille ”tappotarhoille”.

Jotkut omistajat hakkaavat galgonsa kuoliaiksi tai ne hirtetään niin matalalle, että niiden jalat osuvat juuri ja juuri maahan.
Niitä myrkytetään, poltetaan elävältä ja hylätään jalat solmittuina tai katkottuina.
Metsästys-galgot saavat elää maksimissaan ehkä 2–4 vuotta, kun normaalisti rodun elinikäodotus on 12–14 vuotta.

Hennan adoptoimista galgoista vanhempi, 10-vuotias Wanda, saapui Raumalle maaliskuussa. Röntgenkuvissa näkyi, että sen kyljessä on hauli. Miten ja miksi se koiran kylkeen on päätynyt, ei tiedä kukaan.

Rescue-galgoista nuorempi, ehkä vain 1-vuotias Paavo, lennätettiin Espanjasta Helsinkiin reilu kuukausi sitten. Koira onnistui ensimmäisenä Rauma-päivänään kiipeämään uudessa kodissaan korkean portin yli keittiöön. Siellä se pääsi käsiksi kuivamuonapakkaukseen kohtalokkain seurauksin.

– Kun tulin töistä kotiin, edessäni oli koira, jonka vatsa oli paisunut jalkapallon kokoiseksi. Paavo oli syönyt noin kolme kiloa kuivamuonaa. Jouduimme viemään sen heti eläinlääkäriin hätäleikkaukseen. Onneksi se toipui kuntoon.
 

Paavo (vas.) on arviolta 1-vuotias. Wanda-mummeli taas noin 10 ikäinen. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Ensimmäisen kerran Henna tutustui galgoihin ja niiden surulliseen kohtaloon Facebookin kautta.

– En tiennyt galgoista mitään vielä viime vuonna, vaikka Suomessa on toiminut jo pari vuotta helsinkiläisen eläinlääkäri Tanja Hakkaraisen perustama Galgos del Fènix -yhdistys.

Yhdistyksen tavoitteena on auttaa Espanjan galgoja erilaisin tavoin, esimerkiksi avustamalla koirien adoptoinneissa.
Henna näki Facebookissa ”Wanda-mummelin” kuvat ja ajatteli, että jos galgo tulee toimeen heidän 9-vuotiaan lammaskoiransa Sampon kanssa, se saa tulla heille.

– Kävimme pariin otteeseen katsomassa Wandaa Turussa, jossa se oli väliaikaishoidossa. Siellä se oli aluksi hieman aggressiivinen toista koiraa kohtaan, mutta meille tullessaan se rauhoittui nopeasti.

Henna muistuttaa, että osa Espanjasta Suomeen lennätetyistä koirista voi olla todella traumatisoituja. Niillä saattaa esimerkiksi olla systemaattista pelkoa miehiä kohtaan.

– Galgos del Fènix perehtyykin ennakolta hyvin siihen, minkälaiseen kotiin koiraa ollaan sijoittamassa.

GDF-yhdistyksellä on Espanjassa useita yhteistyötarhoja, joissa pidetään maaseudulta tai kunnallisista tappotarhoista pelastettuja galgoja.

Yhdistys toimittaa Espanjan galgo-tarhoille tavara- ja rahalahjoituksia ja järjestää erilaisia hyväntekeväisyystempauksia.
Mikäli ei halua adoptoida galgoa omakseen, sille voi tarjota väliaikaiskotia siksi ajaksi, kunnes sille löytyy Suomessa loppuelämän koti.

Jokainen kotihoitoon otettu koira vapauttaa tarhassa paikan toiselle galgolle, joka ilman tätä paikkaa on vaarassa joutua lopetetuksi. Kotihoitoon ottaminen voi myös olla tarpeen tietyn galgon kohdalla, mikäli se ei tule esimerkiksi sairauden tai aran luonteensa vuoksi tarhassa toimeen.
 

Galgos del Fénixin perustaja Tanja Hakkarainen kunnallisella tarhalla Gordobassa.

Henna kertoo haluavansa jonakin päivänä mennä käymään jossakin Espanjan galgo-tarhassa.

– Koen sen oikeastaan velvollisuudekseni, sillä galgojen tragedia on turhamaisten ja materialististen ihmisten aikaansaamaa. Onneksi asenteet näitä koiria kohtaan ovat hiukan muuttuneet Espanjassa. Sikäläiset yhdistykset ovat lähteneet kouluihin tekemään valistustyötä, ja tavalliset espanjalaisetkin ovat ryhtyneet adoptoimaan galgoja. Kuluu kuitenkin vielä useita sukupolvia, ennen kuin tapahtuu todellista muutosta.

Yhden kaltoinkohdellun koiran adoptio ei luonnollisestikaan ratkaise koko ongelmaa, mutta yhdenkin koiran pelastaminen on pieni askel eteenpäin.

Hennan mukaan koiran hankintaa harkitsevien ihmisten kannattaisi miettiä vakavissaan rescue-koiran ottamista.

– Nämä ovat mielettömän ihania ja hyväluontoisia koiria, vaikkeivät ne olekaan niin miellyttämisen haluisia yksilöitä kuin esimerkiksi paimenkoirat. Nämä ovat vähän sellaisia ”koiramaailman kissoja”.

GDF-yhdistyksen kautta adoptoiduille galgoille tehdään jo Espanjan päässä kaikki tautitestit ja hoidetaan paperit, rokotukset sekä sisä- ja ulkoloishäädöt kuntoon. Suomeen koirat tulevat kastroituina.

– GDF-yhdistyksessä on todella vahva tietotaito, minkä lisäksi galgojen kotihoitajat ja uudet omistajat saavat hyvää vertaistukea Facebook-ryhmässä, Henna kehuu.

Uuteen kotiinsa kotiutuneet Wanda ja Paavo ovat nykyiseen elämäänsä ja oloonsa hyvin tyytyväisiä – etenkin, kun molemmat ovat saaneet valtaansa kodin sohvan ja sängyn.

– Galgo ei näytä juuri muuta vaativan, kuin paljon rakkautta sekä pehmeän ja lämpimän paikan, johon käpertyä, Henna naurahtaa.

Ikivanha rotu

  • Galgo eli espanjanvinttikoira vakiintui Pyreneiden niemimaalle jo ennen antiikin aikaa.
  • Galgoja vietiin 1500–1700-luvuilla runsaasti esimerkiksi Englantiin ja Irlantiin. Galgo onkin yksi englanninvinttikoiran esi-isistä.
  • Suomeen rotu saapui vasta 1990-luvulla.
  • Nopeavauhtinen ja virtaviivainen jäniksen ajometsästykseen soveltuva rotu.
  • Säkäkorkeus vaihtelee 60 cm ja 70 cm välillä ja ne painavat 20-30 kg. Galgon jalat ovat pitkät, keho hoikka ja pitkä, turkki lyhyt.
  • Värejä on monia niin yksivärisenä kuin kirjavana.
  • Luonteeltaan galgot ovat aluksi epäluuloisia, mutta ne kiintyvät perheeseensä hyvin voimakkaasti.
  • Ulkona galgo innostuu juoksemaan. Sillä on myös erittäin voimakas metsästysvietti, minkä vuoksi sitä ei voi pitää vapaana ilman aitausta.
  • Lähde: Wikipedia

Galgos del Fénix ry

  • Eläinlääkäri Tanja Hakkaraisen vuonna 2014 perustama Espanjan galgojen hyväntekeväisyysyhdistys.
  • Yhdistys auttaa espanjanvinttikoiria monin eri tavoin, muiden muassa tavara- ja rahalahjoituksin sekä erilaisin tempauksin.
  • Hoitaa Suomeen tuotavien galgojen adoptointia yhteistyössä paikallisten hyväntekeväisyysjärjestöjen ja -tarhojen kanssa.
  • Yhdistys on Suomen Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimä yhdistys ja Eviran rekisteröimä koirien maahantuoja.
  • http://galgosdelfenix.wixsite.com/