Kaupunki istutti nämä viitapihlaja-angervot Hankkarintien varteen 90-luvun puolivälissä. Nyt laji on haitallisten vieraslajien listalla, ja edessä on pensasrivistöjen kaivaminen ylös.
Jättipalsami, kurtturuusu, jättiputki, lupiini. Ja viitapihlaja-angervo, valkopajuangervo, kanadanpiisku... haitalliseksi määriteltyjen vieraskasvilajien lista on pitkä, ja torjunta vaikeaa.
Kun yksittäiselle tontinomistajalle riittää oman pihan pitäminen vieraslajivapaana, ovat Rauman wihertoimen huolena vieraslajiesiintymät koko kaupungissa.
– Kyllä tämä on tällaista "tulipalojen sammuttelua", myöntää kaupunginpuutarhuri Mari Pohjalainen.
Hän sanoo, että systemaattisen vieraslajitorjunnan varmistamiseksi Rauma tarvitisi valtakunnallisen vieraslajistrategian rinnalle kaupungin oman vieraslajistrategian.
– Sen avulla pääsisimme askelen edelle, lisää toimistohortonomi ja vieraslajiasiantuntijaPirita Sorsakivi.
"Vieraslajit eivät tunne rajoja"
Joillakin kaupungeilla on jo paikallinen vieraslajistrategia. Yleensä sen pohjana on kattava eri lajien esiintymien kartoitus, joka mahdollistaa systemaattisen ja eri lajien leviämisen kannalta tärkeimmille esiintymille kohdistuvan torjunnan.
– Vieraslajit eivät tunne kiinteistö- tai hallintorajoja. Strategian olisi koskettava koko kaupunkia, siis myös yksityisiä kiinteistöjä, Pohjalainen katsoo.
Hänen mielestään järjestelmällisyyttä tulisi lisätä myös kaupunkiorganisaation sisällä, minkä vuoksi vieraslajistrategiaa tulisi valmistella yhdessä eri yksiköiden kanssa. Oleellisimpia ovat Pohjalaisen mukaan ympäristönsuojelu ja jätehuoltolaitos.
Jättiputki ja kurtturuusu kohtuulisesti hallussa
Muutama vuosi sitten wihertoimen vieraslajitorjunnan kärjessä oli jättiputki, joka onkin saatu sitkeällä työllä jo kohtuullisesti hallintaan.
Kokonaan tästäkään lajista ei silti ole päästy eroon – ja tuskin päästäänkään.
– Tiedossa olevia kohteita kierretään vuosittain, ja joitakin uusiakin kohteita tulee. Raumalla on muutama yksityinen piha, joista jättiputkea leviää aina uudellaan kaupungin puolelle, Sorsakivi kertoo.
Viime vuosina torjunnassa on panostettu erityisesti jättipalsamiiin ja kurtturuusuun.
– Kurtturuusun pahimmat tiedossa olevat esiintymät on varmaan nyt saatu poistettua.
Puistometsiin ei saa kipata mitään
Jättipalsamin kaupungin maalla olevia esiintymiä on torjuttu esimerkiksi nuorten leirien sekä kuntouttavana työtoimintana Green care-ryhmän voimin. Aina kaupungin omat toimet eivät kuitenkaan riitä.
Laji leviää tehokkaasti vesistöjen kautta, ja Rauman ytimessä sellaisena toimii Raumanjoki. Jos yläjuoksu tuo jatkuvasti mukanaan uusia siemeniä, on jättipalsamin kitkeminen alajuoksulla jossain määrin turhaa tai vähintäänkin turhauttavaa.
Iso ongelma on myös se, että yksityistonteilta tulevaa puutarhajätettä kipataan puistometsiin. Mukana kulkeutuu myös vieraslajeja.
– Puistometsiin ei saa viedä edes puiden lehtiä. Ei kukaan naapurinkaan tontille niitä kuskaa, Pohjalainen huomauttaa.
Kuntalaisissa on isoja eroja
Rauman oma vieraslajistrategia lisäisi mahdollisuuksia edistää vieraslajitorjuntaa myös yksityisillä kiinteistöillä, vaikka kaupungilla ei olekaan niille viestintää tehokkaampia menetelmiä.
Sorsakiven mukaan tavallisten kuntalaisten valmius ja motivaatio oman tontin vieraslajitorjuntaan vaihtelee. Osa hoitaa omansa, osa ei.
Kaikki eivät myöskään tahdo ymmärtää, mistä koko asiassa on kyse ja miten vieraslajit pahentavat luontokatoa.
Pohjalainen huomauttaa, että kun esimerkiksi kurtturuusu kasvaa kotipihassa nurmikon ympäröimänä näennäisesti kontrollissa, voi olla vaikea ymmärtää lajin aggressiivista leviämistä saariston hiekkarannoilla.
– Mutta jos ihminen joutuu esimerkiksi keskelle tosi isoa jättipalsamiesiintymää, jossa ei kasva mitään muuta, ehkä hän huomaa, mistä on kyse.
Koko vieraslajin käsitekin voi olla maallikolta yhä hukassa. Esimerkkinä on omin siivin Selkämerelle palannut merimetso, joka niputetaan helposti ihmisen levittämien vieraslajien joukkoon.
"Vapaaehtoistyö on ydinjuttu"
Wihertoimen omat resurssit ovat vieraslajitorjuntaan hyvin niukat. Asiaa edistetään muiden töiden ohessa, ja vain kurtturuusun koneelliseen poistoon on saatu erillistä rahoitusta.
Järjestelmälliseen torjuntaan tähtäävä vieraslajistrategia voisi ehkä nostaa asian painoarvoa kaupungin taloutta koskevassa päätöksenteossa.
Ilman tavallisia raumalaisia tehtävä on silti mahdoton. Wihertoimi onkin erityisen mielissään siitä, että erilaisiin torjuntatalkoisiin on riittänyt innokastakin väkeä.
– Se antaa toivoa. Tällaista kuntalaisten omaa osallistumista toivomme lisää, sillä vapaaehtoistyö on valtakunnallisen vieraslajistrategiankin mukaan ihan ydinjuttu, Pohjalainen sanoo.
Nyt työn alla on viitapihlaja-angervo
Vieraskasvilajien torjunnan vaikeutta lisää se, että kansalliselle haitallisten vieraslajien listalle tulee uusia lajeja muutaman vuoden välein.
– Koko ajan on mietittävä, mikä on seuraava haitallinen vieraslaji ja mitä uskaltaa istuttaa, Pirita Sorsakivi sanoo.
Wihertoimi joutuu kaivamaan ylös myös kaupungin omia, aiempia istutuksia, kun tieto lajien haitallisuudesta kasvaa. Tällä hetkellä Raumalla kartoitetaan esimerkiksi viitapihlaja-angervon esiintymiä.
– Sitä on käytetty julkisessa viherrakentamisessa tosi paljon, Mari Pohjalainen kertoo.
Lajia on jo aiemmin poistettu muun muassa Vanhan Rauman pysäköintialueen ympäriltä. Seuraava kohde on todennäköisesti Hankkarintien keskikaista, ja vahva viitapihlaja-angervon esiintymä löytyy myös Nokan torpan ympäristöstä.
Pohjalaisen mukaan kaupunki pyrkii suosimaan viherrakentamisessa yhä enemmän kotimaista alkuperää olevia ja luonnonvaraisia lajeja. Tällä vähennetään tulevia vieraslajiriskejä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.