Jori Tapio Kalliolan muotokieli on vahvasti symbolinen, kirjoittaa Asta Kihlman. Kuva: Juha Sinisalo
Maaseudun Sivistysliitto on valinnut vuoden ITE-taiteilijaksi raumalaissyntyisen, Hangossa asuvan Jori Tapio Kalliolan.
Taiteilijan Sepän talolla Raumalla kesäkuun ajan esillä oleva Tuonelan kurkistus – taivaalle pyrkimisiä -näyttely esittää kolmekymmentäpäisen joukon auktoriteetteja vastaan kapinoivia, värikkäitä ja irvisteleviä puupäitä.
Teoksiin liitetyt tekstikatkelmat alleviivaavat sanomaa, jossa makaaberin ivan kohteeksi joutuvat niin kilpailuyhteiskunta, uskonasiat kuin sosiaalinen mediakin. Ite-taiteilijalle mikään ei ole pyhää ja tabut ovat tarkoitettu rikottaviksi. Ite-eetos vaatii revittelyä.
ITE (itse – tehty – elämä) nimitys viittaa kansataiteilijoiden taideinstituutioiden ulkopuolella tuottamaan taiteeseen. Keskeinen Ite-taiteen kriteeri on taiteilijan itseoppineisuus.
Ranskalainen taidemaalari Jean Dubuffet ryhtyi 1940-luvulla käyttämään nimitystä art brut taiteesta, joka ilmaisi spontaaneja ja tiedostamattomia ihmismielen puolia.
Englantilaisella kielialueella art brut kääntyi muotoon outsider art. Suomalainen Ite-taide nousi yleisön tietoisuuteen Veli Granön valokuvanäyttelyn ja kirjan Onnela myötä (1988).
Nykytaiteen museo Kiasma esitti kansainvälistä outsider- ja art brut-taidetta Suomessa vuonna 2005 Omissa maailmoissa: taidetta, terapiaa ja liiteripicassoja -näyttelyssä. ITE on siten institutionalisoitunut eikä varsinaisesta taidemaailman ulkopuolisesta ilmiöstä voi enää puhua.
Kalliolan puuveistosten rönsyilevä visuaalisuus vie ajatukset toiseen taidemaailman kesyttämättömäksi kategorisoimaan, yhdysvaltalaiseen graffititaiteilijaan Jean-Michel Basquiatiin (1960–1988), jonka habitus paljaine jalkoineen ja afrokampauksineen kohautti ja kutkutti 1980-luvun newyorkilaista taidemaailmaa.
Taidehistoriaa laajasti tunteneen, kalliisiin Armanin pukuihin mieluusti sonnustautuneen ja Andy Warholin ystäväpiiriin hakeutuneen taiteilijan ekspressiiviset teokset olivat täynnä luurankomaisia figuureja, merkkejä ja tiheää tekstuaalisuutta.
Toukokuussa 2017 lontoolaisen huutokauppatalo Sotheby’s myi Basquiat’n maalauksen Nimetön (1988) 110.5 miljoonalla punnalla, tehden siitä kaikkien aikojen kalleimman taidemyynnin.
Art brutiin liitetyt käsitteet karkea, hiomaton ja rivo määrittävät Kalliolan ilmaisua. Sepän talolla astuu Kalliolan villiin pesään, jonka ensimmäisessä huoneessa tarjoillaan toteemipään alle katettu ateria –appelsiininpuolikkaita, viinirypäleitä ja falloksia.
Taiteilijan muotokieli on vahvasti symbolinen. Tunnettujen tabuaiheiden ”väärin” sekoittaminen on klassista ite-ilmaisua. Pirun ja enkelin piirteet yhdistyvät, puukallojen luunvalkoisuus on kalman kalpeutta, figuurien avonaiset suut ovat hampaita täynnä.
Pääkallot ja luurangot vievät ajatukset meksikolaisiin Kuolleitten päivän rituaaleihin ja Santa Muerta -luurankopyhimyksen kuvastoihin.
Pahaa enteilevät mustat korpit todistavat kreikkalaisen Ikaroksen kuolinsyöksyä kivikkoon teoksessa Katso, se olet sinä – Ikaros!
Kalliola käyttää teoksissaan löytö- ja kierrätysmateriaaleja. Hän maalaa puuveistoksensa jämämaaleilla, mustalla ja valkoisella, joissa aksenttiväri punainen toimii usein veren tai vulvan ilmentäjänä.
Fallos-teema esiintyy miltei jokaisessa veistoryhmässä – se on puheenjohtajan nuija, kuninkaan otsaan kasvava ”meisseli” ja Hugo Simberg ”pastissin” Haavoittunut epeli.
Tuonelan kurkistus – taivaalle pyrkimisestä, Jori Tapio Kalliola Sepän talo, Rauma 20.6. asti.
Asta Kihlman
Kirjoitus julkaistaan Kritiikki näkyy! -hankeessa, joka tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmivuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa.
Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.