Raumalla asuva Satakunnan hyvinvointialueen sote-johtaja Sari Rantanen rakastaa kirjoja ja lenkkeilyä koiransa kanssa. Kuva: Juha Sinisalo
Paluu kotikonnuille.Niin Harjavallassa syntynyt yhteiskuntatieteiden maisteri Sari Rantanen kokee uuden pestinsä Satakunnan hyvinvointialueen sote-johtajana.Rantasella ehti vierähtää työelämässä hyvä tovi Varsinais-Suomen puolella, viimeisimpänä työpaikkanaan Uusikaupunki, jossa hän oli sosiaali- ja terveysjohtajana.
– Olen aloittanut sosiaalityöntekijän urani Eurajoella, joten tavallaan tässä palaan kotikonnuilleni. Vuodesta 1998 lähtien olen kuitenkin ollut Varsinais-Suomen puolella töissä. Menin Uuteenkaupunkiin vuoden 2014 keväällä, onhan se melko pitkä aikakin.
Rantanen näkee, että siitä on etua, että hän tulee Satakuntaan hieman kuin uutena kasvona.
– Maakuntaraja on aika voimakas. Vaikka olen ollut samalla alalla, niin aika vähän tunnen kollegoita naapurimaakuntien puolelta. Vähän sellainen olo, että olisin tullut ulkomaille töihin. Siis hyvällä tavalla.
”Vierastan sektoriajattelua”
Raumalla asuvana perussatakuntalaisena Rantanen, 59, kokee, että olisi ollut hieman erikoistakin, jos hän ei olisi Satakunnan hyvinvointialueen pestiä hakenut.
– Olen viehättynyt Satakunnan hyvinvointialueen valmisteluajatuksesta, että kaikki lähtee mahdollisimman asiakaslähtöisestä palvelusta ja elinkaarimallista.
Organisaatiokaaviossa sote-johtaja asettuu hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhilan ja toimialajohtajien väliin.
Rantanen itse näkee, että hänen monipuolinen toimenkuvansa on tiivistetysti yhteistyö ja sen mahdollistaminen.
– Tykkään yhdessä tekemisestä. Parviaivot ovat aina paljon enemmän kuin yhdet aivot. Se on minulle luontainen tapa toimia, että kootaan ihmisiä yhteen ja tehdään yhdessä töitä. Olen vierastanut sektoriajattelua, että katsottaisiin vain sitä omaa sektoria.
– Toki kaikkien työntekijöiden rooli on tehdä yhteistyötä ja ajatella oman boksin ulkopuolelta.
Poislähettämisen on muututtava
Rantanen näkee sote-palveluissa useita isoja ratkaistavia kysymyksiä, joista Satakunnassa yksi leimallisimmista on herkästi käytettävät erikoissairaanhoidon palvelut.
Sote-johtaja tietää, että jatkossa näin ei voi olla, vaan asiakkaita pitää pystyä hoitamaan useammin niin sanotusti yhdeltä luukulta.
– Terveydenhuolto on perustunut sektoriajatteluun ja siihen, että herkästi ohjataan eteenpäin kohti raskaampia palveluja. Aina kunnissa on ollut rahapulaa, joten se on ihan luontevaa ollut ajatella, että pistetään eteenpäin, jotta joku muu saa maksaa tämän. Siten on omalla sektorilla alitettu talousarvioita.
Rantanen näkee, että sote-alalla olisi ollut jo pitkään ammattitaitoa toteuttaa palvelu eri tavalla. Niin, että palvelut eivät olisi poislähettäviä, vaan tarjoaisivat ratkaisut nopeammin esimerkiksi lääkärikonsultaationa.
– Ehdoton edellytys on, että saamme oikeanlaista palvelua oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sen voisi laittaa tulevan työhuoneen seinällekin motoksi. Nyt on hieno tilaisuus rakentaa uutta.
Vetovoimaisuus avaintekijöitä
Toinen iso kysymys on pula hoitajista ja lääkäreistä.
Sote-työntekijöiden maanlaajuinen taistelu palkoista ja työnkuvasta on heijastellut rajusti alan kiinnostavuuteen.
– Meillä ei ole varaa aivovuotoon tai siihen, että työntekijät lähtisivät muille aloille. Valitettavasti sitä tapahtuu Varsinais-Suomen puolella todella paljon. Siinä on tosi iso riski.
Rantanen näkee, että Satakunnan hyvinvointialueella on mahdollisuus olla vetovoimainen työnantaja, mutta se onnistuu vain vahvalla yhteistyöllä.
– Muutokselle pitää aina antaa oma aikansa. Mutta minulla on kunnianhimoinen tavoite siitä, että vuoden päästä työntekijät ovat ylpeitä siitä, että ovat juuri Satasotessa töissä.
– Niin kauan on taisteltu oman kunnan puolesta, ja hieman ehkä kyräillenkin katsottu naapuria. Jatkossa se ei ole enää mahdollista.
Hyvinvointialueella on vielä ennen tammikuuta ja sen jälkeenkin useita isoja ratkaisuja tehtävänä.
Isot kysymykset niin poliittisessa päätöksenteossa kuin viranhaltijatasolla aiheuttavat varmasti keskusteluja, mutta Rantanen ei niitä pelkää. Hän tietää, ettei ole mikään kyräilijätyyppi.
– Minulla ei ole koskaan ollut tapana törmäillä kenenkään kanssa. Väitän olevani helposti lähestyttävä ja helposti toimeen tuleva.
Mittava kirjakokoelma
Vapaa-ajallaan Rantanen kokee olevansa hieman levoton sielu.
Hän innostuu matkustamisesta, suuntautuu se sitten Euroopan kulttuurikohteisiin, Lokalahden mökille tai vain päämäärättömästi kotimaisia teitä ajellen.
– Nautin siitä, kun voi lähteä vaunun kanssa liikkeelle eikä ole suunnitelmaa siitä, mihin seuraavasta risteyksestä käännytään.
– En ota ulkomaanmatkalle mitään työvälineitä mukaan. Vain se vie minut oikeasti pois työajatuksista.
Sari Rantanen on erittäin kiitollinen siitä, että hän on saanut taustajoukoiltaan aina vahvan tuen kaikissa elämän käänteissä.Lähipiiriin kuuluu aviomiehen, kahden aikuisen lapsen ja kolmen lapsenlapsen lisäksi yksi borderterrieri sekä kolme kissaa.Harrastuksista perheen kotona ei voi olla huomaamatta yhtä, sillä Rantasen kirjahyllyssä on noin 4 000 kirjan kokoelma.
– En ole materiaaliuskovainen, mutta kirjahyllyn ohi kävellessäni saan upeat fiilikset siitä, että kaikki nämä ovat minun. Vähän päätöntähän se on, Rantanen naurahtaa.
Vaikka hän lenkkeilee koiransa kanssa paljon, eivät äänikirjat ole koskaan häntä innostaneet. Rantanen haluaa kirjansa aina fyysisinä painoksina.
Nautinto kirjoista ja kirjallisuudesta kertoo hänelle myös omasta elämänrytmistä tärkeitä asioita.
– Jos pystyy keskittymään kirjaan, on elämässä kaikki aika hyvin. Kun lukeminen jää pois, on se merkki siitä että stressitaso on noussut liian korkeaksi, Sari Rantanen sanoo.
Nimen takanaLänsi-Suomi esittelee ihmisiä lehden sivuilla esiintyvien nimien takaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.