Taksialasta on vaikea löytää positiivisia uutisia viimeisen viiden vuoden ajalta, toteaa toimittaja Joosua Lehtinen.
Haastatellessani Ilkka Leivoa lauantaina julkaistuun taksijuttuumme hän esitti haasteen: etsipä positiivinen uutinen takseista vuoden 2018 taksiuudistuksen jälkeen.
Sellaista ei niin vaan löydy.
Oikeassahan hän on. Taksiuutisointi on viime vuosina ollut lähinnä kauhukertomusten ja raflaavien otsikoiden värittämää.
Sellaisen tästäkin jutusta olisi voinut tehdä, ja negatiiviset kokemukset toki nousivatkin esiin. Epäkohtien esilletuominen on usein median tehtävä.
Vaan paljon oli myös vastaajia, joilla oli takseista positiivisia kokemuksia.
"Aina on saanut taksin vartin sisään. Hyvin toiminut, mukavia kuskeja", kirjoittaa eräskin vastaaja.
Tämä on myös oma kokemukseni taksin käytöstä Raumalla, vaikken kovin säännöllinen käyttäjä olekaan: muutamia kertoja vuodessa tarvitsen taksia.
Kerran olen tainnut öiseen aikaan joutua jonkin tovin autoa odottamaan, mutta muuten pirssillä on kyllä päässyt, kun on tarvinnut.
Pohtia sopii, kenen vika ongelmat sitten ovat. Harvassa ovat ne arviot, joiden mukaan taksiuudistus olisi ollut erityisen onnistunut.
Negatiivinen uutisointi on vaikuttanut myös alan imagoon, eikä kuljettajia tahdo löytyä, sanoi Leivo.
Miksi nuoret haluaisivat alalle, jota tunnutaan kohtelevan kuin yleistä likasankoa, Leivo kysyi haastattelumme yhteydessä.
Uusi hallitus on luvannut korjata viisi vuotta sitten uudistettua taksilakia. Korjaussarja on jo toinen lajissaan.
Toivotaan, että ala tervehtyy, otsikot paranevat ja uudet kuljettajatkin löytävät ratin taakse.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.