Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) pääjohtaja Lea Kauppia ei montaa kertaa tarvinnut suostutella Raumalle Meren vuosi -koronapyöräilyyn.
Hän oli jo aiemmin nähnyt uutisen pyöräilystä ja ehdottanut miehelleen, että kanaalikaupunkiin olisi päästävä viimeistään kesällä pyöräilemään.
– Tulimme helatorstaina kotimaisemiini Eurajoelle, joten tämä pyöräily sopi aikatauluun hienosti.Kauppi kertoo ihastelevansa luontoa mielellään pyörän selästä. Sen vuoksi hän pitää koronapyöräilyä loistavana ideana.
– Emme ole omistaneet autoa yli kymmeneen vuoteen. Kesäisin saatamme tehdä parinkin viikon pyöräretkiä.
Suomi on ollut aktiivinen Itämeri-työssä
Vaikka Kaupin vastuualueena on koko SYKEn johtaminen, on vesi ja vesistöjen kunto jäänyt hänen rakkaaksi alueekseen jo limnologian opinnoista.
Hän kertoo, että Itämeren suojelun eteen on tehty paljon töitä ja Suomi voi ylpeänä sanoa olleensa yksi aktiivisimmista toimijoista suojelutyössä.
– Esimerkiksi Pietarissa jätevesien puhdistamisen tehostaminen ei tuskin olisi onnistunut ilman Suomen aktiivisuutta, Kauppi uskoo.
Samalla hän muistuttaa, että vaikka suojelutyö on ollut tehokasta, on se ollut tehokasta juuri jätevesikuormituksessa.
Sen sijaan maataloudesta tulevassa ravinnekuormituksessa on paljon tekemistä.
– Kaikissa Itämeren maissa on paljon maataloutta, ja on iso kysymys, miten kuormitusta siellä saadaan vähennettyä.
Kauppi on huolissaan siitä, että ilmastonmuutos ja leudommat talvet lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta entisestään.
Ravinneongelman ratkaisu tehtävä pellolla
Hänen mukaansa tilanteessa ei ole kyse siitä, etteivätkö viljelijät haluaisi estää fosforin ja typin karkaamista vesistöön.
– Enemmän se on kiinni siitä, miten se voidaan tehdä. Koko ajan tehdään tutkimusta, miten esimerkiksi kipsi, kalkki tai kuitujen lisäys pellolle auttaa.
– Jätevesikysymys on helpompi ratkaista, kun rakentaa tehokkaan puhdistamon. Pellot ovat eri puolilla valuma-aluetta, eikä niiltä tulevia vesiä voi puhdistaa keskitetysti. Siksi ratkaisut pitää saada tehtyä pellolla, Kauppi muistuttaa.
Sitten on myös vesistöjen muoviongelma, josta on tullut maailmanlaajuisesti todella suuri ongelma.
Kauppi näkee, että yksi iso kysymys on se, missä muovia on ylipäätään järkevää käyttää jatkossa. Hän muistuttaa, että kaikessa ei tarvitsisi käyttää muovia, missä sitä nyt kuitenkin käytetään.
– Mutta muovikysymys on siitä hankala, että muovia pääsee luontoon myös muun muassa autonrenkaista ja keinokuituvaatteista pesujen mukana.
Pölyttäjien katoaminen on herättänyt
Suomen uhanalaisista lajeista ihmiset nimeävät todennäköisesti ensimmäisten joukossa norpan.SYKEn pääjohtaja Lea Kauppi uskookin, että monet ihmiset ymmärtävät huonosti uhanalaisten lajien määrää ja tilannetta.
– Näkyvimmät lajit ihmiset tunnistavat, mutta valtaosa lajeista on sellaisia, joita ihmiset eivät edes huomaa.
– Ei kaikkia kovakuoriaisten tai kasvien olemassaolosta toki voi tietääkään, mutta vaikea silloin on huomata jonkun hävinneen sukupuuttoon.
Kauppi on kuitenkin huomannut, että viime aikoina monet ovat havainneet monimuotoisuuden vähenemisen pienistä lajeista.
Ne lajit ovat pölyttäjiä, joiden katoaminen on herättänyt huolen ruoantuotannon vaikeutumisesta.
– Pölyttäjien katoamista me ei olla teknologialla korvattu, ja tuskin hetkeen korvataankaan. Kuka edes haluaisi syödä ruokaa, joka on vain jossain koeputkessa tehty? En minä ainakaan.
– Voisikin toivoa, että tällaiset asiat herättävät ymmärryksen, että ihminen on edelleen riippuvainen siitä, miten luonto toimii ja voi.
Yksi iso kysymys on se, missä muovia on ylipäätään järkevää käyttää jatkossa.
Lisää pyöräilystä:
Raimo Sundelin: Yksi kokous nelisenkymmentä vuotta sitten muutti paljon
Koronapyöräilyn vieras, Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi sai kattavan esitelmän Rauman saariston ja merialueen tilasta Rauman kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyväriseltä ja Raumanmeren vesien ja rantojen asiantuntija, luontokuvaaja Raimo Sundelinilta.
Sundelin muisteli, että suojeluasiat Raumalla saivat yhden merkittävän käännekohdan vuonna 1980.Tuolloin samassa valtuuston kokouksessa päätettiin Vanhan Rauman suojelun mahdollistanut asemakaavamuutos ja estettiin Nurmekseen suunniteltu tie.
Sundelin on tällä hetkellä tyytyväinen Rauman rantojen ja merialueen suojelutilanteeseen.
– Jos vertaa moniin muihin rannikkokaupunkeihin, niin ei ole sellaisia paikkoja, joissa suhteissa asukkaisiin olisi näin paljon vapaita rantoja.
Sundelin muistuttaa, että asia ei ole koskaan ollut itsestään selvyys. Eikä ole hänen mukaansa sitä vieläkään.
– Kerran viidessä vuodessa joku katsoo karttaa, että maakunnallisesti arvokasta soraharjua pääsisi Nurmekseen. Onneksi suurin osa on asiasta eri mieltä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.