Bright lights, big cinema. Vai miten siinä vanhassa hitissä sanottiinkaan?
Kävimme katsomassa elokuvateatteri Iso-Hannun uusia kohuttuja valaisimia. Kylläpä olivat kirkkaat.
Tunnustan, etten osannut nähdä niiden vanhojen lamppujen todellista komeutta – saati tajunnut niiden todellista arvoa ennen kuin uutisen Länskäristä luin.
Ikäni olen paikallisessa leffateatterissa elävissä kuvissa käynyt, vaan en koskaan lamppuja katsomassa. Niiden sammumista on ventannut, jotta näkee mitä valkokankaalla tarjotaan.
https://ls24.fi/uutiset/riku-rasanen-tarjoaa-nyt-kaupungille-mahdollisuutta-lunastaa-arvovalaisimet
Se Tynellin lampuista. Tälläkin kertaa suuntasin Iso-Hannuun katsomaan elokuvaa, Metsäjättiä.
Juonen tiesin jo ennalta, sillä luin Miika Nousiaisen romaanin jo tuoreeltaan vuonna 2011, ja vaikutuin. ”Viime aikojen miellyttävimpiä lukukokemuksia. Jos oikein ymmärsin, Nousiainen yrittää sanoa, ettei onnellista elämää ole pakko lähteä hakemaan kotikylää kauempaa”, kirjoitin silloin lehteen.
Tarina tuntui tutulta ja tärkeältä, kun on teollisuuskaupungista kotoisin. Tehtaan, jonka ympärille kaupunki on kasvanut, saneeraukset ja sulkeminen iskevät rajusti pieneen kuntaan.
Me keski-ikäiset ja vanhemmat muistavat miten pahalta tuntui, kun Raumalla 90-luvun lamavuosina pantiin sellu ja saha kiinni.
Ja sitten vielä tämä: päähenkilöt sattuvat vielä olemaan Pasi ja Janne. Veljeni on Pasi.
Näimme Metsäjätin teatteriversiona Helsingissä 2013. Silloin tarina metsäteollisuuden rakennemuutoksesta tuli vielä enemmän iholle kuin romaanissa. UPM kun pysäytti samoihin aikoihin Rauman tehtaaltaan yhden paperikoneen.
Nyt Nousiaisen tarina saa laajemman yleisön, kun Metsäjätti pyörii elokuvana. Ikävä kyllä, tarina on taas ajankohtainen myös paikallisesti. UPM sulki viime vuoden lopulla Raumalta toisenkin paperikoneen.
”UPM leikkaa kapasiteettia pitääkseen paperin hinnan kannattavalla tasolla. PK2 tuotti loppuun saakka voittoa, vaan ei tarpeeksi. UPM:n toiminta on sinänsä loogista ja strategiset linjaukset perusteltavissa. Paikallisesti UPM:n tulossa oleva päätös vain tuntuu epäreilulta”, kirjoitin Länsi-Suomeen viime marraskuussa.
”Jos yhdeksän prosentin voitto ei ole voittoa, niin tämä päätös oli välttämätön”, sanoo oman kylän poikana paskamaisen projektin saanut kehitysjohtaja Pasi Kauppi (elokuvassa loistava Jussi Vatanen) Metsäjätissä.
Saman kysymyksen toisti hiljattain myös pääministeri Sanna Marin, kun UPM kertoi Kaipolan tehtaansa alasajosta.
https://ls24.fi/uutiset/kommentti-erittain-merkittava-merkkipaalu-upm-n-uudistumisessa
Metallimusa jytisee Metsäjätissä. Kolahtaa sekin. Metallicaa ja Maidenia luukutin kuskatessani nuorena futiskoutsina junnuja pelireissuille.
Neuvostoliitto kaatui, mutta Metallica elää, summasi Nousiainen.
Tarinassa Metallican keikka on kova juttu. Aivan huikeaa onkin, että leffan tekijät saivat luvan käyttää aitoa konserttitaltiointia. Setämieskin huomasi vähän hytkyvänsä mukana Iso-Hanneksen mukavassa punapenkissä, kun James Hetfield ja kumppanit tykittivät tulemaan.
Metsäteollisuuden työpaikat ovat Suomelle arvokkaampia kuin kaikki meistä ymmärtävätkään. Erityisesti hyvin palkatut paperiteollisuuden duunit tuottavat hyvinvointia muillekin kuin tekijöille itselleen.
Jos paperityöntekijä löytää uuden työn, palkka todennäköisesti putoaa. Silloin raha ei paikallisesti kierrä entiseen hyvään malliin, ja myös verotulot pienenevät.
Sanamaija Heli Laaksonen opiskelee uutta alaa, kertoi Satakunnan Kansa. Laaksonen aloitti juuri luonto- ja ympäristöalan opinnot.
Facebookissa Laaksonen kertoi suvella lakanneensa toistaiseksi kirjoittamasta. Lukijat ratkaisevat jatkon, hän sanoo haastattelussa.
”Jos tarvitsee kauppahallia, käy siellä. Jos tarvitsee suomalaisia kirjoja, käy ostamassa niitä. Peukunpainaminen ei auta kuin Facebookia, vaikka tietty se on parempi kuin keskisormi”, sanoo Laaksonen.
Kirjailijoiden toimeentulo on uhattuna, kun painettujen kirjojen myynti laskee. Trendikkäät äänikirjat eivät tätä kuoppaa täytä.
Kirjailijaliiton kyselyn mukaan kirjailijan saama palkkio äänikirjasta on vain 20 prosenttia painetun kirjan tuotosta. Keskimäärin 67 senttiä per äänikirja. Paperikirjasta tekijä saa keskimäärin yli kolme euroa.
"Äänikirjoista saatava korvaus on pelkkiä leikkuulaudan rakoon pudonneita murusia, kuvaa yksi kirjailija.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Metsäjätti-leffa päättyy tähän Tommi Läntisen biisiin:
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.