Hautaaminen on Suomessa ajankohtainen asia, koska suomalaisia kuolee enemmän kuin koskaan ennen.
Länsi-Suomikin kirjoitti teemasta loppuvuodesta useamman jutun, joissa kerrottiin muun muassa Rauman kylmiötilojen ruuhkautumisesta ja tuhkaamisen suosion kasvamisesta sekä kirkkohallituksen toivovan ihmisiltä ripeämpää ja kunnioittavampaa suhtautumista hautajaisten järjestämiseen.
Hautauspalveluihin perehtynyt väitöskirjatutkija Marja Kuronen taas on muun muassa Ylen ja Turun Sanomien haastatteluissa peräänkuuluttanut vaihtoehtoja perinteisten hautajaisrituaalien rinnalle. Hänen mielestään olisi tärkeää, että lähdön hetki on ihmisen itsensä näköinen.
Jos itse hautaamista ajatellaan, laki on Suomessa uudenlaisten hautaamistoiveiden suhteen melko kankea. Suomessa ihmisruumiin saa lain mukaan vain haudata tai tuhkata.
Poikkeuksena hautaustoimilaissa mainitaan pykälä 25, joka koskee katastrofeissa kuolleiden hautaamista.Sen mukaan ”sodissa, luonnonkatastrofeissa, suuronnettomuuksissa, vakavissa epidemioissa tai muissa vastaavissa olosuhteissa kuolleiden hautaamisessa voidaan poiketa tämän lain säännöksistä, jos olosuhteet sitä välttämättä edellyttävät”.
Washingtonissa ja New Yorkissa saa kompostoida
Maailmalla taas uudenlaiset hautaustavat ovat yleistyneet.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmisruumiin kompostoimisen on sallinut useampi osavaltio, ensimmäisenä Washington vuonna 2019 ja muun muassa New York alkuvuodesta 2023.
Joulukuussa 2021 kuollut ihmisoikeustaistelija Desmond Tutu taas halusi itsensä haudattavan ympäristösyistä vesituhkausmenetelmällä, joka on sallittua muun muassa hänen kotimaassaan Etelä-Afrikassa, Meksikossa ja joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa.
Suomessa siis esimerkiksi vainajan kompostoiminen, vesihautaaminen, happohävittäminen tai ruumiin jättäminen luonnon kiertokulun armoille ei ole sallittua.
Miksi ei, hautaustoimeen perehtynyt hallitusneuvos Hanna Kiiskinen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä?
– Nykyinen hautaustoimilaki tuli voimaan 2004. Siinä vaiheessa ei ymmärtääkseni ollut esillä kompostointia, vesihautausta tai mitä näitä uudempia hautauksen muotoja on olemassa. Asia ei ollut silloin valmistelussa ajankohtainen.
Voitaisiinko hautaustoimilakia päivittää Suomessa?
– Ajattelisin, että siinä vaiheessa, kun hautaustoimilakia muutetaan, niin tämä on yksi asia, mikä tulee mietittäväksi. Hautaustoimilaissahan korostetaan kulttuuriasioita ja eettisiä kysymyksiä, ei pelkästään juridisia. Tulisi pohdittavaksi, haluttaisiinko lain päivittämiseen lähteä, joten asia edellyttäisi etenkin poliittista tahtoa.
Oletko kuullut ennen tätä yhteydenottoa, että uusille hautaustavoille olisi kysyntää?
– Hautaustoimi käsittelee kaikenlaisia hakemuksia, ja tiedän, että erilaiset hautaamisen menetelmät ovat herättäneet kysymyksiä. Erilaisissa hautaustoimen päivissä on ollut asiasta keskustelua, mutta aika yleisellä tasolla kuitenkin.
Rautalangasta, miten lain muuttaminen käytännössä etenisi?
– Se edellyttäisi, että tulisi toimeksianto lain muuttamiseksi. Toimeksianto voi olla hallitusohjelmassa tai tulla ministeriltä, että lakia aletaan valmistella. Nykyisessä hallitusohjelmassa ei ole hautaustoimea koskevaa sääntömuutosta.
Miten itse näet, olisiko uudenlaisten hautaustapojen sallimiselle edellytyksiä?
– Siihen liittyy paljon sellaisia terveydellisiä kysymyksiä, että asiantuntijoiden pitäisi selvittää, vapautuuko hautaustavoista esimerkiksi jotain sellaista ainetta, että se jäisi luontoon. Itselläni ei ole sellaista jyrkkää mielipidettä asiasta, vain se, että on hyvä olla tietoinen, että on olemassa uusia menetelmiä ja niitä on käytössä ympäri maailmaa. Kun uusista käytännöistä alkaa olla kokemuksia, niin ei varmastikaan ole syytä sulkea niiltä silmiä.
Länsi-Suomi kysyi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, mitä ympäristöhaittoja uudenlaisiin hautaustapoihin voisi liittyä. THL:n viestintä ei löytänyt aihepiiriin perehtynyttä asiantuntijaa vastaamaan.
”Uudenlaisiin hautaustapoihin liittyy paljon sellaisia terveydellisiä kysymyksiä, että asiantuntijoiden pitäisi selvittää, vapautuuko hautaustavoista esimerkiksi jotain sellaista ainetta, että se jäisi luontoon.”
Näin laissa säädetään hautaamisesta: tuhkan sijoittamiseen oltava lupa, uurnaa ei saa säilyttää kotona
Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää yleisiä hautausmaita. Jokaisella on oikeus saada hautasija kotikuntansa evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalta tai sen tunnustuksettomalta hauta-alueelta.Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan.Tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus.Jolleivät laissa mainitut lähimmäiset tämän jälkeen kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, sijoitetaan tuhka vainajan kuolinpesän kustannuksella sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi.Uurnaa ei saa säilyttää kotona, eikä sen sisältämää tuhkaa saa jakaa osiin.Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää luvan perustaa yksityinen hauta nimetyn vainajan hautaamiseen hautaustarkoitukseen sopivaan paikkaan. Yksityisen haudan paikka tulee selvästi merkitä. Muistomerkkiä ei saa pystyttää.Jos hautaamiseen käytettävästä alueesta havaitaan aiheutuvan terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa alueen omistajan tai haltijan poistamaan epäkohdan tai, jollei se ole mahdollista, kieltää alueen käytön hautaamiseen.Lähde: Hautaustoimilaki 457/2003
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.