Länsi-Suomi piti viime viikolla Otanlahtea otsikoissa sen jälkeen, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi haastattelussamme heitti idean matalan lahdenpohjukan osittaisesta täyttämisestä.
Mainio oli kuvavertailu, josta näki miten paljon Raumalla on merialuetta täytetty. En ollut osannut ajatella, miten lähelle urheilukenttää Otanlahti vielä 1950-luvulla ulottui.
Otanlahden täyttö on pientä sen rinnalla, kuinka paljon Raumalla on vallattu merta satamaa varten. Tai teollisuudelle: ”Pasklahti”, Sampaanalanlahti ja niin edelleen.
Sunnuntain Länskärissä julkaistiin lukijoiden kommentteja aiheesta. Noin puolet täyttäisi pohjukkaa, puolet ruoppaisi rantaa. Melkein kaikkien mielestä jotain pitäisi tehdä.
Voin paljastaa, että juttuja tulee lisää. Otanlahdesta kannattaa puhua, koska se kiinnostaa – ja sillä on merkitystä.
Eläköityvä maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä on urallaan ollut muun muassa Rauman kaupunkikehitysjohtaja. Eri viroissaan hän on 40 vuoden ajan tehnyt työtä elinvoiman eteen.
Aro-Heinilä muisteli, miten jotkut hymyilivät, kun kokouksissa puhuttiin keskustasta asukkaiden yhteisenä olohuoneena. Tänään kummasteltaisiin sitä, joka ajatuksen kyseenalaistaisi.
Nyt ymmärretään, että opiskelu- ja työpaikat sekä asunnot eivät riitä pitämään ihmisiä seudulla – saati houkuttelemaan uusia.
Eikä vielä sekään, että paikkakunnalta löytyvät peruspalvelut kuten päiväkodit, koulut ja terveysasemat.
Pitää olla myös viihtyisiä ja elämää sykkiviä yhteisiä keskustoja, rantoja ja harrastuspaikkoja. Ja ehdottomasti tapahtumia, kulttuuria ja urheilua.
Siksi Poroholmaa, Otanlahtea, Fåfängaa ja Syväraumanlahtea pitää kehittää. Esimerkiksi isompi saunarakennus palaneen paikalle olisi hyvin tervetullut.
Samasta syystä jaksan aina vain innostua Karin kampuksesta. Suuri ja näyttävä kokonaisuus viestii, että Raumalla tapahtuu.
Kampuksen valmistuttua Rauman keskustassa on vierekkäin kaksi jäähallia, talviharjoitteluhalli, jalkapallostadion, uimahalli, liikuntahalli, kansalaisopisto, kuvataide- ja musiikkiopistot, kirjasto ja teatteri.
Kaikki tämä kaupallisen keskustan ja Vanhan Rauman vieressä.
Ilokseni olen kuullut, että Äijänsuon jäähallin (Kivikylän Areenan) seuraavaa kehityshanketta mietitään taas kulisseissa.
Jäähallin Rauma sai kolmantena Suomessa, kun tekojään päälle rakennettiin halvalla katto. Hallia on laajennettu kolmeen ilmansuuntaan. Alkuperäisellä paikallaan on enää jalkapallostadionin puoleinen seinä.
Potkupallomiehenä meikäläistä tietysti kutkuttaa ajatus, miten tämä seuraava laajennus voisi hyödyttää myös kuningaspelin harrastajia ja katsojia.
Jalkapallokentän pukukopithan ovat edelleen rakentamatta, vaikka kaupungin budjettiin määrärahat osoitettiin jo vuosia sitten. Kunnon vessatkin tarvittaisiin.
Fiksua olisi rakentaa samalla uutta katsomoa jäähallin seinustalle.
Lukko venytti viime viikolla kotivoittojensa putken jo yhdeksän ottelun mittaiseksi. Halli oli loppuunmyyty, mutta ihan kaikki 4500 lipun haltijaa eivät paikalla olleet. No, olihan kelikin aika kaamea.
Voitto KalPasta piti Lukon SM-liigan ykkösenä. Pelin jälkeen funtsin, ettei se vieläkään kovin tavallista herkkua ole. Luultavasti tämä on vasta kolmas kerta meikäläisen 58 vuoden elämän aikana, kun Lukko on piikkipaikalla tammikuun puolivälissä.
2010, 2021 ja 2023 – ei kai koskaan muulloin?
Voice of Finlandin uudella kaudella näyttää mukana olevan yksi raumalainenkin. 59-vuotiaana hän on vanhin kilpailijoista.
Raumalaisille alan harrastajille Vesa Rekola on tuttu mies eri kokoonpanoista. A.V.G julkaisi albuminkin, jolla on bändin omaa musiikkia. Tsugubirds on Hurriganes-covereita taiten veivaava pumppu.
Vierastyöläisten määrä Rauman telakalla jaksaa ihmetyttää osaa entisistä työntekijöistä. Ilmiö ei rajoitu uuteen telakkayhtiöön.
Turun telakka kouluttaa työntekijöitä omassa oppilaitoksessaan. Turkkarista luin, että 70 prosenttia opiskelijoista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Sitä ei telakkayhtiö ongelmana pidä. Kansainvälisyyteen on totuttu.
Levyseppähitsaajakurssi alkaa taas tammikuussa. Meyer lupaa töitä kaikille, jotka opinnoista suoriutuvat. Puutteita on kuulemma useimmiten (työ)elämänhallinnassa. Lähtien siitä, että töihin pitää tulla joka päivä ja tiettyyn aikaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.