Niin sanotun merikoulun alueen kallioihin olisi mahdollista rakentaa kaukolämmön varasto. Se olisi tasaajana erityisen hyödyllinen, jos lämpö saataisiin voimakkaasti vaihtelevan vedyntuotannon kautta. KUVA: Juha Sinisalo
Tulikuuma vetytalous kietoutuu tiukasti myös Rauman kaukolämmön tulevaisuuteen tai ainakin se voi ohjata merkittävästi sen suuntaa.
Rauman Energia (REO) pohtii parhaillaan strategisia vaihtoehtoja muutaman vuoden päähän.
Ratkaiseva hetki on edessä, kun kaukolämmön päälämmöntuottajana toimivan Rauman Biovoiman yksi lämpökattila tulee tiensä päähän. Kattila on korvattava tai korvaavaa lämpöä saatava muualta.
– Tavoitteena on, että selvitystyö on valmis tämän vuoden aikana, sanoo REOn toimitusjohtaja Marko Haapala.
Jo nyt on kuitenkin laskettu esimerkiksi erilaisten skenaarioiden kustannusvaikutuksia. Monesta syystä kärkipäässä on vety.
Monta polkua
Vaikka konkreettisia hankkeita ei ole, näkyy vetytalous raumalaisteollisuudessa yhä selvemmin.
Loppuvuonna julkaistu vedyn kansallisen runkoverkon Satakunnan-linjaus ehdotti runkoputkea, joka läpäisisi metsäteollisuusalueen ja Lakarin. Lisäksi putkesta lähtisi "pisto" satamaan.
Selkämeren massiiviset tuulivoimasuunnitelmat, aikeet Olkiluodon ydinvoimalan lisätehosta sekä Rauman sähköaseman rooli yhtenä valtakunnan merkittävimmistä kantaverkon solmukohdista luovat runsaasti sähköä tarvitsevalle vedyntuotannolle pohjan.
Niin sanottujen sähköpolttoaineiden – kuten e-metaanin, e-metanolin tai e-ammoniakin – jatkojalostukseen taas viittaa Metsä Groupin tekeillä oleva selvitys sellutehtaan hiilidioksidin talteenotosta. Norjalaistaustainen yhtiö puolestaan valmistelee Raumalle liikennevedyn tankkausasemaa.
Mallia naapurista
Kaiken ytimessä voisi olla Raumalle rakennettava vedyntuotantolaitos.
Sellaista ei ole ainakaan julkisesti suunnitteilla, mutta tästä huolimatta myös vetyskenaario on vahvasti REOn pöydällä. Syynä on se, että vedyntuotannossa syntyy erittäin merkittävä määrä hukkalämpöä.
– Yksi skenaario on sellainen, jossa Raumalle tulisi vetylaitos, jonka hukkalämmöistä pääsisimme kaupalliseen sopimukseen, Haapala kertoo.
Lisää lämpöä voisi olla tarjolla, mikäli vedystä jalostettaisiin samalla alueella muitakin polttoaineita. Myös näissä prosesseissa muodostuu paljon hukkalämpöä.
Mallia voi ottaa esimerkiksi naapurista. Pori Energia ja Nordic Ren-Gas kehittävät yhdessä juuri polttoainetuotantoa ja kaukolämpöä yhdistävää hanketta.
Yksi Rauman Biovoiman polttokattiloista tulee tiensä päähän lähivuosina, ja kaupungin energiayhtiön on mietittävä omalta osaltaan, miten kaukolämmön saanti varmistetaan. KUVA: Juha Sinisalo
Varasto kallioon
Synteettisten polttoaineiden tuotannon kannattavuus perustuu pitkälti siihen, että tuotanto keskittyy tilanteisiin, joissa on saatavissa runsaasti vähäpäästöistä ja edullista sähköä.
Se tarkoittaa pitkälti tuulivoimaa.
Lämmön hyödyntämiselle voimakas tuulivoiman ja vedyntuotannon vaihtelu muodostaa kuitenkin ongelman. Tähänkin Raumalla on jo skenaario valmiina: niin sanottuun merikoulun kallioon voitaisiin rakentaa lämpövarasto.
– Sen järki perustuu siihen, että voidaan ottaa lämpöä vastaan enemmän kuin kulloinenkin tarve on, Haapala selittää.
Etuja molemmille
Suojantien kallioon voitaisiin toisin sanoen varastoida ylijäämälämpöä niiden aikojen varalle, jolloin vedyntuotannossa olisi tauko.
Varastoon mahtuisi kuitenkin lämpöä korkeintaan päivien tai viikkojen käyttöön. Hyödyntämistä rajoittaisi myös se, että talvella kaukolämpöä tarvitaan kesään nähden kymmenkertaisesti.
Vedyntuotannon hukkalämmön hyödyntämistä on syytä pitää esillä osin myös siksi, että teollisuusympäristössä asiat usein hyödyntävät toisiaan.
Kaukolämpö kytkeytyykin mahdollisesta vedyntuotannosta tehtäviin investointipäätöksiin.
– Lämmön myynnillä on jonkinlainen vaikutus vetyhankkeiden kannattavuuteen, Haapala katsoo.
Esillä myös sähkö
Vetylaitoksen ohella tai sen sijaan kaukolämpöä voitaisiin tuottaa myös sähköisellä lämpökattilalla. Sekin voisi varastoida lämpöä merikoulun kallioon.
– Sähkökattilalla voitaisiin tehdä esimerkiksi kesälämpöjä tai käyttää ainakin silloin, kun sähkö on halpaa. Parhaassa tapauksessa voitaisiin seisottaa isoa voimalaa, Haapala sanoo.
Hänen mukaansa sähkökattila toimisi myös varavoimana. Käyttöä rajoittaisi kuitenkin se, että varavoiman tarve on suurin kovilla pakkasilla, jolloin sähkö on kalleinta.
– Joka tapauksessa sähkökattila täydentäisi omia öljylaitoksiamme. Ja jos sähkön hinta olisi kohtuullisella tasolla, se voisi korvata öljyajoa jonkin verran.
Sähkökattilan puolesta puhuu myös se, että miljoonainvestoinnista huolimatta kyse olisi moniin muihin verrattuna kohtuuhintaisesta ratkaisusta.
Avoimia kysymyksiä
Muitakin skenaarioita REOssa pohditaan aina nykyisen tapaisista polttokattiloista lämpöpumppuihin. Ratkaisuja monimutkaistaa se, että teollisuuden muut ratkaisut vaikuttavat oleellisesti paitsi lämmön tuotantoon, niin myös sen tarpeeseen.
Pakettiin kuuluvat kysymykset esimerkiksi metsäteollisuuden tulevaisuudesta.
Toisaalta hukkalämpöä voisi syntyä vedyntuotannon ohella esimerkiksi datakeskuksissa. Sellaisen rakentamisen mahdollisuus Lakariin nousi esille aiemmin tällä viikolla.
Kysymysmerkkejä liittyy myös ympäristövaatimuksiin.
– Onko polttaminen jatkossa sallittua – ja jos on, niin rajoitetaanko sitä, mitä saa polttaa. Pitääkö hiilidioksidi ottaa talteen? Haapala listaa.
Hän korostaa, että kaikissa pohdinnoissa olennaista on se, miten ratkaisu vaikuttaa lämmön hintaan.
– Meillä on nyt hyvä tilanne, kun on aikaa pohtia, eikä ole välitöntä tarvetta tehdä ratkaisuja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.